Vastoin asiantuntijaelintä eli teollisuusministerineuvoston kantaa annettiin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikasta merkittävä lainsäädäntöpaketti huhtikuussa 2009. Tämä niin kutsuttu 20-20-20 tavoite tarkoittaa, että vuoteen 2020 mennessä tulisi EU:n energiankulutuksesta 20% saada uusiutuvista lähteistä, EU:n kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää 20% sekä energiatehokkuutta lisätä 20%. Suomi täytti kirkkaasti ensimmäisen ehdon, mutta ministerit Pekkarinen ja Lehtomäki halusivat panna vielä paremmaksi ja nokittivat ministereiden Vanhanen ja Katainen siunauksella: 38 % irtoaa meiltä! Ja niin Suomi sai uusiutuvan energian käytön tavoitteekseen 38 % vuoteen 2020 mennessä. Sai kun pyysi! EU ei sitä meiltä edellyttänyt.

Ilmastonmuutoksen nimissä saadaan nyt energia oikein kunnolla verotuksen alaiseksi. Mitä siitä jos Suomen kilpailukyky heikkenee entisestään, johan metsäteollisuus on kohta ulkoistettu, menköön metalliteollisuus myös.

Kataiselle sattui se pikku lipsahdus yritysten Kela-maksujenkin kanssa ja budjettiin tuli aikamoinen lommo. Kyllä sen oikomiseen rahaa tarvitaankin. Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi vähennetään vielä niiltä ajoneuvoveroa, joilla on vara autoa parin vuoden välein vaihtaa. Osallistukoot köyhät enemmän, niillähän se tuntuu jossain! Samoin tekee uudistunut energisverotuskin, joka nostaa asumiskustannuksia 20 %.

Mahtaako tämä olla Suomen tai EU:n paras keino ilmastonmuutoksen kannalta? Koska vapaa talous ja pääomien mahdollisimman suuri tuotto on ollut jo vuosia OCED -maiden pääoppi, on tuotanto siirretty sinne, missä tuottoa on eniten saatavilla. Siis sinne missä on halpaa, jaksavaa työvoimaa, mielellään ehkä paikallisilta otettavaa maata ja ennen kaikkea olemattomia ympäristörajoitteita! Jokainen kunnon pääomayritys, varsinkin globaali sellainen, on ymmärtänyt siirtää tuotantonsa nk. kolmansiin maihin, kuten esimerkiksi miljardien ihmisten Kiina tai vaikkapa vasta nousussa oleva Intia. Siellä ne ovat taloudet hurjassa nousussa ja niin on ilmastonmuutoskin! Hiilidioksidipäästöt ja muu ympäristön saastuttaminen on suorastaan mammuttimaista.

Miten tämä sitten liittyy pieneen Suomeen? Marketit ja ostoskeskukset ovat pullollaan tavaraa, Made in China, Made in Korea, Pakistan jne. Suurin osa täällä kotomaan hyllyistä ostetuista tavaroista on muualla tuotettu! Jopa monissa ”kotimaisissa” huippumerkeissä on suomalaista enää vain nimi. Kaikki sen tavara määrän tuottaminen toisella puolella maapalloa aiheuttaa valtavan ilmastokuormituksen. Sen rinnalla on nämä meidän suomalaisten ilmastoponnistelut kuin kärpäsen pieru erämaassa. Olematon pihaus. Ilmasto sitä vastoin on muodikkaasti globaali ja vaikutukset ilmenevät meilläkin, vaikka E10:ä kuinka tankataan.

Ainoa, mitä todella saadaan aikaan, on pienituloisten ja köyhien elintason sekä hyvinvoinnin heikentyminen entisestään, sillä heitä kohonneet hinnat kirpaisee. Ai niin, kyllähän joku jossain tälläkin tienaa, olisiko öljy-yhtiöt? Lisäksi ilmeisen merkityksettömänä sivuilmiönä on mennyt ja menee edelleen tuhansia suomalaisia työpaikkoja.

Olisiko ilmaston näkökulmasta todellista ratkaisua?

Pannaan kuulkaa kaikille tuotteille päästömaksut: mitä enemmän päästöjä, sitä korkeammat päästömaksut! Myrkkyjä levittäville yritykselle tuplamaksut, niin rupeaahan vaikuttamaan! Tämä olisi esim. EU:lle aivan realistinen ratkaisu, ts. Se olisi paljon järkevämpää kuin tämä ane-kauppaan rinnastettava päästökauppa, jossa saa estottomasti päästellä, kun siitä vaan maksaa. Ilmastovaikutuksen lisäksi vaikutusta olisi suomalaisten kilpailukykyyn, sillä mehän tuotamme globaalisti verraten erittäin puhtaasti. Parantunut kilpailukyky loisi suomalaisia teollisuustyöpaikkoja ja vaikuttaisi sitä kautta koko yhteiskuntaan.

Toteutuksen lyhyt versio: päästökauppa on EU:n ja muutaman muun siihen sitoutuneen valtion Kioton sopimusta noudattava järjestelmä. Vastaava maailmanlaajuinen järjestelmä olisi luotavissa myös eri pohjalta. Tällöin tuotteiden ja niiden valmistajien tulisi täyttää sovitut kriteerit ja osoittaa “ympäristöystävällisyys”-tasonsa, jonka pohjalta niille määräytyisi maksuluokka. Tällaisia laatujärjestelmiä on jo olemassa, autoteollisuudella se on SO/TS 16949. Ympäristöasioiden hallinnan perustana yrityksille on jo olemassa kansainvälinen standardisarja ISO 14000, joka on maailmanlaajuisesti käytössä. Vastaavat järjestelmät ovat siis luotavissa ja ihan tätä päivää. Tällöin huomioitaisiin muukin saastuttaminen eikä tuijotettaisi vain päästöjä. Kiinassa ja muissa näissä maissa muhii paljon muutakin kuin akkumyrkkyjä.

Tuotteelle asetettavan maksun maksaa loppupelissä tuottaja eli yritys, ja vaikuttaa näin ollen juuri sinne kilpailukykyyn. Tämä toinen “yrityssakko” asettaisi törkeästä ympäristöpiittaamattomuudesta saastemaksun kaikille yrityksen tuotteille. Kaikki tämä on varmaankin rinnastettavissa ane-kauppaan, mutta taatusti tehokkaampaa. Tässä on myös se oma lehmä ojassa; Suomessa ja muissa pohjoismaissa on tuottaminen jo niin puhdasta, että maksut jäisivät olemattomiksi. Tämä kompensoisi korkeat palkka- ja ympäristökustannukset eli parantaisi kilpailukykyämme, vientimme pystyisi aidosti kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla. Syntyisi työpaikkoja. Ajatelkaapa sitä ketjureaktiota, mihin parantunut työllisyys vaikuttaa?!

Työpaikat ovat ehdottomasti tärkein asia tämän nk. pohjoismaisen hyvinvointimallin säilyttämiseksi Suomessa. Ja oikeudenmukainen verotus. Tarvitaan tahto ja tarvittava enemmistö.


Marja Hämäläinen
kansanedustajaehdokas
Etelä-Savon piiri