Veikkausvoittovarojen käyttö kulttuuriin ja  liikuntaan on eräänlainen yhteiskuntasopimus, ja vieläpä erikoislaatuisen hieno. Niistä saadaan vuonna 2011 kaikkinensa 390 miljoonaa euroa tukea taiteelle, liikunnalle ja nuorisotyölle.

Veikkausvoittovaroja on käytetty perinteisesti kulttuurin ja urheilun tukemiseen, kun taas RAY:n rahat on käytetty sosiaalialan järjestöjen tukemiseen. Esimerkiksi Kuurojen liitto sai vuonna 2009 tukea toimintaansa reilut neljä miljoonaa euroa. Ilman RAY:tä meiltä lähtisivät maasta suuret sosiaalialan toimijat. Pulaan joutuisivat sellaiset korvaamatonta työtä tekevät järjestöt kuten Ensi- ja turvakotien liitto ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto ry.

Urheilun tukeminen tulenarka kysymys

Toimiva kansanliikunta ja hyvät kulttuuripalvelut ovat pitkälti Veikkauksen ansiota. Veikkaus on kuin säätiö joka tuottaa rahaa valtion budjettiin. Jakosuhteet ovat sitten niitä asioita joista voidaan keskustella.

Huippu-urheilun rahojen jakoperusteisiin puuttuminen on hyvin tulenarka kysymys. Sen saamaa tukea tulisi lisätä taiteen kustannuksella. Kyse olisi loppujen lopuksi varsin pienistä summista. Lontoon projektia ja yhden kultamitalin varmistamista varten tarvittaisiin noin kolme miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa valmennuksen tehostamiseen kuluvan olympiadin viimeisen puolentoista vuoden aikana. Miesten lentopallomaajoukkueesta tulisi tehdä aivan erityisprojekti ensi vuoden kisoja ajatellen. Urheilu on näet se sirkushuvi joka kiinnostaa kansaa enemmän kuin tuettu ja tietyllä tavalla elitistinen taide.

Menestyvät urheilijat osa identiteettiämme

Huippu-urheilu  ja  koko  kansan  liikunta  nähdään  toistensa  vihollisina. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Kansainvälisesti menestyvät urheilijat ovat aina olleet osa identiteettiämme. Jotta olisi menestyviä ja toimivia lajiliittoja, pieniäkin, niin tarvitaan huippu-urheilua innoittavan esimerkin luojana. Ja näille lajiliitoille on hyvin tärkeää että heillä on olympia-edustus.

Esikuvia ja näkyvyyttä tarvitaan aina. Tällaisia liittoja ovat mm. jousiammuntaliitto ja painiliitto. Huippu-urheilu ja koko kansan liikunta kulkevat aina yhtä matkaa. Olympia-urheilulla on  aina  ollut tärkeä sija kansallisessa identiteetissämme. Loppujen lopuksi paljon parjattu huippu-urheilu on varsin vaatimaton tekijä. Sen osuus valtion budjetista on "vain" 6,4 miljoonaa euroa. Sillä tuetaan olympia-urheilua ja muuta.

Lajiliitot ovat kateellisia toisilleen, ja niitähän on tässä ihan kaikkea mahdollista vakavasti harrastavan kansakunnan keskuudessa todella monta. Ainoa lajiliitto Suomessa, joka pärjää melkein omillaan, on jääkiekkoliitto. Lisäksi se kaappaa säännöllisesti suurimman osuuden kaikista sponsorirahoista, mitä urheilun saralla liikkuu.

Miksi tukea huippu-urheilua?

Tietysti on kysyttävä heti perään, miksi huippu-urheilua ylipäänsä pitää tukea? Tässä maassa on paljon asioita, joissa tarvitaan paljon enemmän poliittista tahtoa kuin huippu-urheilussa. Tärkeämpiä asioita on paljon. Aloitetaan listaus vaikka työttömyydestä ja nuorisotyöttömyydestä. Samaan  aikaan kun meillä on valtava joukko syrjäytyneitä nuoria ihmisiä, niin on kuitenkin varaa ylläpitää melkoinen joukko kalliita spesialisteja eli urheilijoita valtion varoilla. Eikä ole kyse pelkästään tuetuista huippu-urheilijoista, valmennuskin  maksaa.

Tapanamme on tukea taiteilijoita, kirjailijoita ja kääntäjiä huomattavilla summilla. Teatterit ja orkesterit saavat yhteensä 42 miljoonaa euroa tukirahoja. Museoita pyöritetään  kahdellakymmenellä miljoonalla eurolla ja erilaisia apurahoja annetaan budjetistamme reilut 13 miljoonaa euroa. Taidetta tuetaan  siis enemmän kuin huippu-urheilua.

Keskustelua on käytävä

Joskus on kuitenkin käytävä keskustelua. Aloitetaan vaikkapa tuetuista orkestereista ja teattereista. Minkä kokoinen kaupunki sitten lopulta tarvitsee oman orkesterin? Riittäisikö maahamme noin 5-6 maakuntaorkesteria isojen kaupunkien orkestereiden lisäksi? Tällaiset orkesterit kiertäisivät sitten jakamassa musiikkinautintoa maakunnissa. Teattereiden suhteen voidaan asettaa samat kysymykset. Suomi tuntuu olevan melkein joka asian luvattu maa, mutta nyt näyttää siltä että esimerkiksi museoiden avokätinen ja rajaton tukeminen on tullut tietyllä tavalla tiensä päähän.

Kaikista demokraattisin kulttuurilaitos on kuitenkin kirjasto, ja jos jostakin kulttuurin alalta jotain leikataan ja jonnekin siirretään, niin kirjasto on ensimmäisenä saamalistalla. Jossain päin Suomea on nyt niin tiukka tilanne, että kirjastotyöntekijät eivät oikein tahdo päästä edes lakisääteisiin koulutuksiin. Aineistohankinnoissa tehdään jatkuvasti priorisointeja, ja monissa kirjastoissa vain minimimäärä.

Kansallinen monopoli säilytettävä

Veikkausvoittovarat ja RAY:n tuloutukset pelastavat siis paljon. Ihmiset joutuvat maksamaan veroja myös väkipakolla, mutta rahapelejä pelataan ihan vapaaehtoisesti. Loppujen lopuksi laki joka määrää, miten veikkausvoittovaroja käytetään, on vallan nerokas.

Pelaaminen ja sitä kautta kulttuurin, urheilun ja sosiaalialan järjestöjen rahoittaminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Peliongelmaiset ja -riippuvaiset ovat päihdeongelmaisiin verrattava ryhmä. Jos pelataan, niin se raha on laitettava palvelemaan hyvää eikä lihottamaan monikansallisia pelifirmoja. Kansallinen monopoli tässä asiassa on ehdottomasti  säilytettävä.


Torsti Äärelä
Aura