Esteettömyys tarkoittaa sitä, että vammaisille ja liikuntarajoitteisille on taattu vapaa ja omatoiminen liikkuminen julkisilla paikoilla. Suomessa näihin asioihin on viimeisinä vuosina panostettukin kiitettävällä tavalla. Kaupunginvaltuutettu Irma Anttila on tyytyväinen muun muassa Porin kirjaston uudistettuun avaussysteemiin.
Esteettömyys tarkoittaa sitä, että vammainen tai liikuntarajoitteinen ihminen pääsee helposti ja vaivattomasti kulkemaan kaupungilla ja hoitamaan omatoimisesti asioitaan vaikka pyörätuolin tai kävelykeppien kanssa. Esimerkiksi kaikkiin julkisiin tiloihin on päästävä niin, että ovi avautuu joko automaattisesti tai niin, että avausnappula on näkyvällä paikalla.
- Joskus avausnappulat ovat olleet niin hyvin piilotettuja ettei täysin tervekään ihminen tahdo niitä löytää. Esimerkiksi kirjastossa avausnappula oli aikoinaan niin ajattelemattomasti suunniteltu, ettei nappia painettuaan päässyt kuin puoleen väliin ennen kuin ovi meni jo kiinni, kertoo Satakunnan Perussuomalaisten Naisten puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Irma Anttila.
Myös korotetut tuolit auttavat hyvin paljon selkävaivaista tai heikkojalkaista. Samoin riittävä valaistus julkisten rakennusten yhteydessä auttaa paljon esteettömässä liikkumisessa. Jokainen haluaa pärjätä omillaan ja kunnille muutokset eivät tule kalliiksi.
Porissa toimittiin oikein
Nyt esteettömyys on järjestetty ainakin Porissa todella hyvin ja aikaisemmat virheet saatu korjattua. Toissasyksynä järjestetyssä esteettömyysseminaarissa esitettiin tehdyt muutokset ja Anttila on ollut tuloksiin tyytyväinen.
- Jos näitä asioita ei kontrolloida, on suurempi kynnys jättää asiat hoitamatta, mutta Porissa toimittiin juuri oikein.
Irma Anttila on 56-vuotias porilainen perushoitaja ja laskentatoimen merkonomi jolla on mies ja 26-vuotias omillaan asuva tytär. Hän harrastaa muun muassa harmonikan- ja klarinetinsoittoa Porin VPK:n soittokunnassa ja Sveitsikko-nimisessä porilaisessa orkesterissa. Yhdistystoimintaa hän on harrastanut 15-vuotiaasta lähtien ja kuuluu lukuisiin yhdistyksiin, muun muassa 4H-yhdistykseen, maantieyhdistykseen (pj. ja siht.), reumayhdistykseen, allergia- ja astmayhdistykseen, nivelyhdistykseen, syöpäyhdistykseen ja sydänyhdistykseen. Hän on myös Porin Seudun Keliakiayhdistyksen puheenjohtaja.
Paljon epäkohtia vielä riittää
Perussuomalaisiin Anttila on kuulunut vuodesta 2008 alkaen. Jäsenyyttä hän oli harkinnut jo pitkään, mutta päätös konkretisoitui Timo Soinin saavuttua vierailemaan Poriin kunnallisvaalien alla.
- Perussuomalainen ajattelumaailma on lähinnä minun sydäntäni ja sopii minun maailmankuvaani.
Irma Anttila on myös ehdolla eduskuntavaaleissa. Vaikka esteettömyys onkin Porissa hyvin järjestetty, paljon korjaamista vaativia asioita riittää niin Porissa kuin valtakunnallisellakin tasolla. Esimerkiksi apuvälineitä vammaisille Porin kaupunki myöntää vain kolme riippumatta siitä mitä kukin omassa elämässään tarvitsee.
- Jokaisella on tarpeeksi kestämistä omassa vammassaan, eikä tämän asian hoitaminen kuntoon mielestäni olisi liian suuri kustannuserä kunnille. Toinen epäkohta liittyy vammaiskuljetuksiin. Laki määrää että kuntien on korvattava vammaisille 18 edestakaista matkaa pois lukien omakustannusosuus, mutta esimerkiksi Porin kaupungissa asia on järjestetty niin että vammainen joutuu itse maksamaan omat matkansa ja anomaan rahat takaisin jälkeenpäin. Kaupunki säästää, koska kaikilla ei ole varaa tehdä 18 edestakaista taksimatkaa omalla kustannuksellaan vaikka rahat saisikin myöhemmin takaisin.
Omaishoitajien korvaamattoman raskas taakka
Anttilan sydäntä lähellä on myös arvokkaan vanhuuden turvaaminen. Jokaiselle pitää löytyä kunnollinen hoitopaikka eikä vain säilytyspaikka. Jokaiselle tulisi myös mahdollisuuksien mukaan pyrkiä löytämään töitä. Myös vanhuksissa ja vammaisissa olisi suuri voimavara, heistä monet pystyisivät ja haluaisivat tehdä töitä vaikka osa-aikaisesti.
- Suunnattoman tärkeä asia on omaishoitajien asema paikkakunnasta riippumatta. He jos ketkä tarvitsevat ne pienet roposet jotka yhteiskunnalta heille heltiävät, mieluummin verottomana. Omaisen hoitaminen on niin raskas työ ettei sitä voi sanoin kuvata, ja sitä tehdään seitsemänä päivänä viikossa 24 tuntia vuorokaudessa. Omaisesta on huoli yöllä ja päivällä eikä mihinkään voi mennä yksin. Tätä asiaa aion todella voimakkaasti ajaa eteenpäin.
Teksti: Mika Männistö