Vaikka veteraanijärjestöt tukevat tänä päivänä veteraaneja kykyjensä mukaan, valtion heille myöntämät etuudet jäävät käytännössä hyvin vähäisiksi. Jos heillä ei varsinaista työeläkettä ole ja he saavat ylimääräistä rintamalisää, ovat heidän tulonsa yhteensä noin tuhat euroa kuussa. Esimerkiksi yhtäkkisestä sairaudesta on niillä tuloilla vaikea selvitä.
- Tuntuu siltä, että ei oikeasti ymmärretä, miten vanhat ihmiset kotonaan selviävät ja mitä se vaatii. Tämä sukupolvi ei lähde sosiaalitoimistoon. Heille ajatuskin sellaisesta on kaukainen, he ovat aina tottuneet selviämään omillaan, kertoo Suomen Sotaveteraaniliitto ry:n sosiaalisihteeri Anni Grundström.
Vaikka sanotaan, että tänä päivänä on olemassa hyvät ja laadukkaat koti- ja siivouspalvelut, ongelma on siinä, miten veteraanit pystyvät niitä ostamaan.

Inhimillisyys puuttuu
Inhimillisyys siis tuntuu käytännöistä tyystin puuttuvan. Esimerkiksi veteraanin puoliso saa lain mukaan osallistua puolisonsa kanssa yhtäjaksoiseen laitoskuntoutukseen, mutta päiväkuntoutukseen ei. Kun veteraani kuolee, hänen puolisollaan ei enää ole oikeutta yhtään mihinkään, vaikka hän on usein toiminut puolisonsa omaishoitajana ja siten mahdollistanut hänen kotona asumisensa.
- Hänen eläkkeensä saattaa olla siinä 600-700 euron paikkeilla. Joskus kun näitä tarinoita kuuntelee, niin ihmettelee miten ihmiset ollenkaan selviytyvät.
Veteraanijärjestöjen antama apu kohdistuu erittäin pienituloisille veteraaneille ja heidän puolisoilleen, ettei lääkitystä tarvitsisi lopettaa ja että joku kävisi heidän kotonaan edes kerran kuussa siivoamassa ja tiskaamassa.
- Veteraanisukupolvelle on tänä päivänä jo annettu se arvo ja kunnia joka heille kuuluu, mutta sen pitäisi ulottua myös käytäntöihin eikä olla vain kiitos juhlapuheissa. Tietysti sekin heitä lämmittää, mutta minusta ei heidän iässään enää pitäisi joutua miettimään, miten selvitä huomisesta päivästä. Jokainen nuorikin ihminen joka on joskus joutunut sinnittelemään tietää, miten henkisesti kuluttavaa sellainen on. Kuntoutukseen hakeutuvat veteraanit etsivätkin yhä useammin enemmän henkistä kuin fyysistä jaksamista kuntoutuksesta. Myös yksinäisyys on todellinen ongelma.

Lääkkeet jäävät usein ostamatta
Yli 90-vuotiaiden veteraanien osuus kasvaa koko ajan. Joskus kuulee ihmisten ihmettelevän sellaistakin, miksi veteraanityötä yleensä tehdään, eihän heitä enää juuri ole. Tämä on harhaluuloa – veteraaneja on ja tulee olemaan jonnekin vuoteen 2020 saakka.
- Eräskin veteraani totesi, että kyllä eläminen on edullista kun lähimpään kauppaan on yli kolmekymmentä kilometriä, eikä sinne pääse, sanoo Grundström.
Kotona asuville veteraaneille pitäisi taata jonkinlainen terveydenhuollon turva. Kenenkään ei pitäisi jättää lääkkeitään ostamatta ja hoitoon hakeutumatta sen vuoksi että rahat eivät riitä. Myös henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma olisi taattava kaikille.

Veteraanit eriarvoisessa asemassa
Tänä päivänä veteraaneilla ei oikeastaan ole muita merkittäviä lakisääteisiä etuuksia kuin kuntoutusoikeus, joka sekin on horjuva. Käytännössä valtion määrärahat eivät riittäisi, jos kaikki tätä oikeutta käyttäisivät. Valtiolta tähän jaetaan korvamerkittyä rahaa kunnille 42,1 miljoonaa euroa vuosittain siinä suhteessa kuin niissä veteraaneja on. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 610 euroa per veteraani.
- Laitoskustannusten hinnat ovat nousseet melkoisesti, joten laskennallisesti ei ole mahdollista että kaikki kuntoutukseen pääsisivät.
Tässä asiassa veteraanit ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä missä he asuvat. Jotkut kunnat myöntävät lisärahaa tähän omista varoistaan, mutta kuntoutusoikeus ei koske yhtä laajasti kaikkia. Valtionkonttori on antanut tarkat ohjeistukset siitä, miten nämä rahat tulisi käyttää. Ohjeiden mukaan noin puolet tulisi käyttää avokuntoutukseen ja puolet laitoskuntoutukseen.
- Tarkkoja ohjeistuksia ei pitäisi luoda ja noudattaa niitä kirjaimellisesti. Kuntoutussuunnitelmissa pitäisi ottaa aina huomioon veteraanin kuntoutustarve ja osallistumisen mahdollisuus. Ei yli 90-vuotias veteraani voi pitkän matkan päästä kulkea avokuntoutukseen.
Ennen kaikkea kuntien pitäisi tehdä hyvää ja vahvaa yhteistyötä veteraanien ja veteraaniyhteisöjen kanssa avokuntoutuksen moninaisuuden järjestämisessä ja suunnittelussa. Se on iso haaste kunnille. Mutta kun tiedetään millä mallilla monenkin kunnan talous on, niin hyvin suunnitellulla ja toteutetulla kuntoutuksella tuetaan veteraanien kotona selviytymistä. Tämä vaikuttaa varmasti kunnan perusterveydenhuollon kustannuksiin ja on siis niin kunnan kuin myös siellä asuvan veteraanin etu.

Lääkealennus ja ilmainen hautapaikka
Kuntoutusoikeuden lisäksi tunnuksen omaaville veteraaneille maksetaan rintamalisää noin 43,63 euroa kuussa. Suurin mahdollinen ylimääräinen rintamalisä on yksinäiselle 210,71 euroa ja naimisissa olevalle 183,21 euroa kuukaudessa. Tämä on verotonta tuloa ja sitä haetaan Kelan kautta. Hammashoidon korvaus on huonolla tolalla, koska Kelan korvaus ei vastaa nykypäivän todellisia hintoja.
Veteraanit saavat vielä lääkealennusta kymmenen prosenttia, mutta se on apteekkien myöntämä etuus eikä siis lakisääteinen. Myös ilmainen hautapaikka tulee seurakuntien kautta. Se on seurakuntakohtainen etuus, mutta käytännössä kaikki seurakunnat ovat sen järjestäneet lähes sataprosenttisesti.