Vaaleissa tuli iso jytky, kun äänestäjät päättivät lähettää eduskuntaan noin kahdeksankertaisen määrä perussuomalaisia. Lisäpaikoistaan se sai peräti 27 hallituspuolueilta ja 7 oppositiokumppaneiltaan. Niistä 6 vasemmistolta.
Hallituspuolueitten ”Suomen pitää kantaa vastuuta EU:ssa” -linja sai kansalaisten tuomion ja se menetti enemmistönsä eduskunnassa. Ilmeisesti minun lisäkseni monelle muullekin on jäänyt epäselväksi, miten Suomi on tullut vastuulliseksi tilastojaan väärentäneitten ja EU:n sääntöjä sumeilemattomasti rikkoneitten maiden holtittomasta rahankäytöstä.
Tuo jytky kuului Välimerelle saakka, siellä nousi ankara poru ja huoli, kun lähes käden ulottuvilla olleet miljardialmut olivat vaarassa mennä sivu suun. Koko EU-byrokratia valjastettiin lobbaamaan Suomea kustantamaan Portugalinkin hullut päivät. Ja erityisesti sitä rahoittaneitten pankkien luottotappiot.
Mahtaa porvarin sielua korventaa, kun pitää huutaa sosialismia apuun. Tai sitten ei, porvarin omatuntohan on tunnetusti lompakon kohdalla.
Portugalin vanavedessä oli Kreikkakin tulossa iltalypsylle; jo luvatut 110 miljardia eivät riitäkään kuin alkupaloiksi. Uutta rahaa tarvitaan nopeasti n. 200 miljardia lisää. Ilman sitä Kreikan arvellaan ajautuvan velkajärjestelyyn. Tosin se taitaa olla edessä siitä huolimatta; ja Suomen lainoilla on huonoin etuoikeus. Kataisen kehuma kannattava sijoitus tuottaa vain rahanreikää.
Pitkin vuotta on kiistelty erityisesti Romanian kerjäläisistä, joita on yritetty häätää – osittain onnistuttukin – niin kaduilta kuin leireistäänkin. Ja ihmetelty, kenen rahoilla he noinkin arvokkaita matkoja tekevät; maksetaanko heille peräti palkkaa ”työ”panoksestaan. Kuka maksaa ja paljonko?
Katukerjäläisten tavoin melko varakkaiksi osoittautuivat nämä kabinettikerjäläisetkin. Portugalilla on pankkiholveissaan lähes 400 tonnin kultavaranto, arvoltaan n. 14 miljardia. Mittavat kultavarannot ovat myös Espanjalla ja Kreikalla, eikä niihinkään ole koskettu tämän talouskriisin aikana.
EKP:n tehtävänä on pitää inflaatio alle 2%:ssa; se tehtävä on saanut väistyä, kun on pyritty edistämään investointeja kriisimaissa alhaisella korolla. Sen politiikan toisella puolella on ollut talouden ylikuumeneminen ja inflaatio mm. paremmin menestyneessä Saksassa. Kreikkalaiselle retiisille tehty lippalakki ei sopinutkaan saksalaiselle kurpitsalle. Eikä kurpitsan lakkia saa sopimaan retiisille. Yhtälö on mahdoton.
Vastikään Suomessa lobbausmatkallaan käynyt EKP ei ole hiiskunut noista kultavarannoista sanaakaan, ja uskoisin siellä kiristeltävän hampaita, että ne tulivat julki juuri nyt. Pahimmoilleen kun Suomelta puristellaan myönteistä päätöstä Kreikan miljarditukiin.
Noitten varantojensa realisointivaatimuksiin on vastattu, että pitäisikö kultainen hanhi kyniä. Pitää kysyä myös, mitä muuta hanhi on kuin kaunis katsella ja kallis ruokkia. Ainakaan se ei osaa munia kultaisia munia.
Nuo tuet on määrä ratkaista eduskunnassa - tai suuressa valiokunnassa – vielä tämän viikon aikana. Ainakin vaalikonevastauksissaan kaksi kolmasosaa ehdokkaista ilmoitti vastustavansa lisätukia, joten kokoomuksen jahtaaman tukipaketin ennuste on heikko. Tätä kirjoitettaessa ratkaisu kulminoituu sdp:hen; pitääkö se kiinni rahoittajien vastuun lisäämisestä, vai paikastaan Kataisen hallituksessa. Nykyisiin sopimuksiin noita rahoittajien vastuista ei voi lisätä; ne neuvottelut palaisivat lähtöruutuunsa.
Timo Laaninen saattoi hyvinkin olla asian ytimessä arvellessaan, että tulossa on takinkäännön mestaruuskilpailut. Toistaiseksi Jyrki Katainen johtaa; hänen ”ei-erivapauksia” -julistuksensa vaihtui heti hallitustunnustelun alettua koko kysymyksen poistamiseen agendalta. Hyvänä kakkosena on Mari Kiviniemi, joka kiukutteli vaalitappiotaan jättäytymällä pois koko leikistä.
Jutta Urpilaisella ja Eero Heinäluomalla on seuraava siirtovuoro. Ja heidän jälkeensä tekee Mari Kiviniemi ratkaisunsa siitä, onko tulos tulevan hallituksen enemmistön kanta, tai edes selitettävissä sellaiseksi.
Jorma Uski
kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä