ARTIKKELIT
Perussuomalaisille periaatteet, arvot ja lupaukset eivät ole myytävänä
Tätä kirjoittaessani näin kesäkuun alussa hallitusneuvottelut ovat pahasti kesken. Olemme nähneet kuinka periaatteet, joista ennen vaaleja vannottiin pidettävän kiinni, ovatkin olleet pelkkiä neuvotteluasioita. Olemme nähneet, kuinka kaikki on kaupan, kun hinta on kohdillaan.
Kansalle on annettu kalliita sirkushuveja enemmän kuin he osasivat odottaa. Samaan aikaan Suomen asiat ovat hoitamatta eikä keskusteluun saada asioita, joilla on suuri merkitys sisäpolitiikallemme.

Vaalituloksen viesti oli selkeä ja vahva. Suomen linjan Euroopan kriisin hoidossa haluttiin muuttuvan. Haluttiin, että huomio kiinnitetään Suomen asioihin ja suomalaisille tärkeisiin perusarvoihin sen sijaan, että huolehdimme muiden EU maiden kansalaisten hyvinvoinnista.  Haluttiin, että Suomi säilyttää itsenäisyyden sen sijaan, että menemme kohti liittovaltiota.

Vanhoista puolueista ne ketkä kannattivat kritiikittömästi entistä linjaa, tukipaketteja sekä kriisirahastoja hävisivät eniten vaalituloksessa. Ne jotka suhtautuivat hiukankin kriittisesti menettivät vähiten. Perussuomalaiset tiukasti EU kriittisenä voittivat täyskäden ja jättipotin.

Mitä on odotettavissa Euroopasta?

EU:n talouskriisi tulee syvenemään. Kreikka on pyytänyt lisää suoraan rahallista apua, entisten lainaehtojen lievennyksiä maksuajan pidentämisenä ja korkojen alentamisena. Kreikan oma vastuu ei ole toteutunut, kuten vaatimus oli. Tästä huolimatta kesäkuun alkuun mennessä on sovittu, että maalle annetaan pikaista kriisiapua 20 miljardin euron edestä entisten 110 miljardin lisäksi. Epäselvää on, kuka Suomen osalta antoi tähän valtuutuksen. Lopullinen Kreikan tarve lisätuelle vielä tämän vuoden aikana on kuitenkin vähintään 70 miljardia euroa. Suomen osuus ja ylipäätään tuen antaminen tulevat viimeistään syksyllä eduskunnan päätettäväksi.

Kun myös Kreikasta yksityiset pankit ovat saaneet saatavansa korkoineen ja vastuut siirrettyä veronmaksajille, alkaa seuraava vaihe. Kaikkien nykyisten ja tulevien kriisimaiden luottojen pääomaa tullaan leikkaamaan ja takaajat kantavat seuraukset eli myös Suomen kansa. Kriisimaissa on menossa saalistus, jossa yksityiset sijoittajat varmasti ottavat omansa ja kuka maksaa laskun? Osaltaan myös suomalainen veronmaksaja.

Portugaliin annettu tukipaketti ei riitä. Seuraavana vuorossa/jonossa on mitä todennäköisimmin Espanja - joka taittaa kamelin selän lopullisesti. Takausvastuut lankeavat maksettaviksi, ennemmin tai myöhemmin. Jyrki Katainen on antanut ymmärtää, että Suomen todellinen vastuu on 1.9 miljardia - näin asia ei ole. Vakausmekanismeissa vastuut ovat tällä hetkellä lähes 20 miljardia ja tämäkään tuskin tulee riittämään. Samaan aikaan Suomen tulisi saada oma velkaantuminen kuriin.

On annettu ymmärtää, että Suomi vaatii jatkossa vakuuksia seuraavilta lainanpyytäjiltä. Tämä on otettu EU:ssa vastaan tiedoksiantona. Suomi ei tule saamaan minkäänlaisia vakuuksia jatkossakaan takaustensa tai suoran rahan antamisen/lainaamisen tueksi. Tämä rahan syytäminen jatkuu - jos sille ei laiteta täyttä stoppia tai edes hidasteita. Suomen valittu linja on ollut se, että kansankukkaroa auotaan ja luottokortteja vingutetaan entiseen, jopa kiihtyvään tahtiin. Kuinka pitkien on oltava leipäjonojen, kuinka paljon ihmisiä Suomessa elettävä köyhyysrajan alapuolella ennen kuin rahahanat laitetaan kiinni?

Perussuomalaiset eivät voi tällaista kehitystä tukea. Kyse ei ole kyvyttömyydestä kantaa vastuuta, joustamattomuudesta tai neuvottelutaidottomuudesta. Kyse on siitä, että me näemme esimerkiksi sen, mitä seurauksia kritiikittömällä ja pidäkkeettömällä EU:n talouspolitiikalla on tavalliselle suomalaiselle. Useat asiantuntijat ovat varoittaneet jo pitkään, että tällaisenaan EU sekä euro tulee päätymään sellaiseen kriisiin, josta ei ole muuta ulospääsytietä kuin euron hajoaminen tai tiukka liittovaltio.

On varsin hyvin ollut tiedossa ennen vaaleja, millainen kanta ja miksi Perussuomalaisilla on EU:n rakentamiin väliaikaisiin ja pysyviin mekanismeihin sekä ajettuun liittovaltiokehitykseen jossa Suomen ainoa tehtävä on olla raaka-ainereservaatti ja verojen maksaja muulle Europalle. Näillä asioilla on suuri merkitys myös Suomen sisäpolitiikkaan. Kun itsemääräämisoikeutta ei enää ole ja kun luottokorttilasku lankeaa Suomelle maksettavaksi - kuten tulee käymään ennemmin tai myöhemmin - ollaan ennennäkemättömien säästöjen ja leikkausten edessä. Siihen nähden nykyiset kaavaillut säästöt ovat vaatimattomia.

Vielä ei ole liian myöhäistä laittaa pidäkkeitä tähän Suomen osalta. Siksi tukipaketit tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun ja avata kokonaisuudessaan siten, että myös kansa tietää mistä oikein on kysymys. Nykyisellään tukimekanismit ovat paitsi EU:n perustussopimuksen vastaisia myös Suomen perustuslain kannalta hyvin kyseenalaisia ja jopa senkin vastaisia.  

Tätä kirjoittaessani viimeisin ehdotus on ollut EU:n valtiovarainministerin toimen perustaminen. Tämä on liittovaltioon pyrkimyksessä yksi etappi. Tosiasia on myös se, että mikäli mekanismit menevät nykyisellään läpi, se tietää Suomen oman budjettivallan päättymistä. Mekanismien yksi ajatus on se, että koska tahansa voidaan jäsenvaltiolta vaatia lisäsuorituksia, mikäli mekanismin ”kassa” on tyhjä. Ongelma on myös se, että pysyvää mekanismia ollaan rakentamassa sellaiseksi, ettei se ole minkään demokraattisen valvonnan alainen - ei edes nykyisellään demokratiavajeesta kärsivän Europarlamentin. Nämä ovat pieni osa sitä melkoisen härskiä kokonaisuutta, josta julkisuudessa ei juuri puhuta.

Yksi vaihtoehto olisi se, että kun nämä mekanismit on avattu ja uudelleen neuvoteltu suoritetaan kansanäänestys, joka myös sitoo hallituksen siihen päätökseen, jonka kansa asialle antaa.


Tulevaisuus näyttää haastavalta erityisesti pienituloisille

Perusturvamme on kestämätön. Nuorille ei ole töitä. Tuottavia ja toimivia tehtaita rikotaan ja lopetetaan siirtäen ne halvan työvoiman maihin, joissa ilmaston- tai luonnonsuojelusta ei ole tietoakaan. Samaan aikaan pyritään säätämään Suomeen sellaista lainsäädäntöä ja rajoituksia, jotka  vähentävät kilpailukykyä entisestään. Suomalaisen työteon ja yrittäjyyden arvostus sekä mahdollisuudet on ajettu häpeällisesti alas. Sosiaali- ja terveyspalveluita yksityistetään ja tätä kehitystä tuetaan verorahoin. Valtion omistuksessa olevat toiminnot ulkoistetaan halvan työvoiman maihin. Tuottavuusohjelman nimissä tehdään toimenpiteitä ja päätöksiä, jotka ovat paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kestämättömiä.

Kuntien peruspalvelut tulevat olemaan ankaran säästökuurin kohteena, jotka väistämättä ajavat kunnat pakkoliitoksiin. Pakkoliitokset luovat osaltaan eriarvostavaa kehitystä alueellisesti. Kuntien määrät saadaan vähenemään, mutta se tehdään kuntalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden kustannuksella. Julkisuuteen on myös päässyt tietoja esimerkiksi halusta verottaa lapsilisiä, joka on täysin pöyristyttävää.

Leikkaukset ja säästöt ovat välttämättömiä. Se, mistä tullaan leikkaamaan ja säästämään on oleellista. Ensin pidetään suomalaisten hyvinvoinnista ja hyvän elämän edellytyksistä huolta. Sitten jaetaan ulos, jos jaettavaa on. Nykyisellään herää kysymys, mikä näiden säästötalkoiden todellinen tarkoitus on? Onko tarkoitus tehdä suoria tulonsiirtoja muulle Euroopalle? Samaan aikaan kun Suomessa ollaan säästötalkoissa, ollaan täysin kyseenalaistamatta valmiita antamaan miljardeja euroja Saksan ja Ranskan pankkien tukemiseen sekä ylivelkaantuneille maille.

Perusturvan kunnollinen korotus on tulevaisuudessa tehtävä. Eriarvoisuus ja köyhyys eivät kuitenkaan vähene yksittäisillä toimilla. On oltava ymmärrys siitä, miten eri toimenpiteet vaikuttavat toisiinsa. Sellainen sosiaalipolitiikka, jossa yhdellä kädellä annetaan ja toisella kahmitaan takaisin, ei toimi. Se on myös näennäistä elinolosuhteiden parantamista, jolla pidetään erityisesti pienituloisia pilkkana.   
On myös muistettava, että se propaganda jolla on annettu mielikuva tuloerojen kasvun taittumisesta, on samalla unohtanut kertoa, että taloudellinen taantuma vähentää sitä aina osaltaan. Tuloerot ovat mahdollisesti kaventuneet kun monimiljoonatulot ovat pudonneet ”vain” miljoonatuloiksi. Samalla kuitenkin tosiasiassa eriarvoisuus ja köyhyys kasvavat edelleen huolestuttavaa vauhtia.

Perussuomalaiset tekevät ”jytkyn” myös kunnallisvaaleissa

Seuraavat kunnallisvaalit ovat v. 2012. On esitetty aiemmin epäilyksiä, että Perussuomalaisten kannatus ei kestä sinne saakka. Seuraavissa kunnallisvaaleissa tullaan laittamaan myös poliittinen kuntakenttä Perussuomalaisten johdolla uusiksi. Kansa tulee muistamaan kenen lupauksiin voi uskoa ja luottaa. Kunnallisvaaleissa tehdään vahva pohja myös tulevaisuuden valtakunnan politiikkaan. Kansan syvistä riveistä suuri osa asuu aivan muualla, kuin Kehäkolmosen sisällä tai suurissa kaupungeissa. Tämä unohtui Keskustalta, joka kärsi seuraukset massiivisella vaalitappiolla. Politiikassa ja päätöksenteossa pitää aina ottaa huomioon niin suurkaupunkien kestävä kehittäminen, kuin muunkin Suomen inhimillisesti hyvän elämisen olosuhteet.

Kansa voi ymmärtää ja antaa aikaa korjata asioita ”omilleen” pitkäänkin, mutta ei loputtomiin, kuten nyt on nähty. Kansa antoi myös selkeän viestin muutoksen puolesta - ensin pidetään huoli oman maan kansalaisista, sitten vasta muista jos mahdollisuuksia on. Vahvasti näyttää kuitenkin siltä, että pidämme jatkossakin huolta muiden maiden kansalaisista suomalaisten lasten, nuorten, perheiden, työväestön ja vanhusten kustannuksella - jos pidäkkeitä ei aseteta. Vielä se ei ole liian myöhäistä.


Hanna Mäntylä
kansanedustaja
Perussuomalaiset

Julkaistu 13.06.2011 klo 07:54