ARTIKKELIT
Onttoja sanoja ja tyhjiä lauseita
Kataisen sateenkaarihallitus linjasi tavoitteensa ja ohjelmansa näyttävästi. Meille luvataan avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi.
Hallitusohjelmaa lukee kuin Veikko Huovisen tarinoita legendaarisesta Havukka-Ahon ajattelijasta, eli Konsta Pylkkäsestä. Konstallehan sattui kaikenlaista ja erämaissa oli aikaa kehitellä myös niitä sinisiä ajatuksia.

Sinisiä ajatuksia lienee kehitellyt myös hallitusohjelman kirjoittaja, sillä niin utopistisilta tuntuvat muutamat ohjelmakohdat. Otetaanpa esimerkiksi vaikka julkisuudessakin usein mainostettu harmaan talouden torjunta.

Ajatus harmaan talouden torjunnasta on mitä mainioin, mutta hallitusohjelmaa lukiessa näyttää torjuntavoiton saaminen tässä(kin) asiassa olevan yhtä toivotonta kuin ikiliikkujan prototyypin koeponnistus. Paperilla kaikki toimii hyvin, mutta käytännössä masiinat tuppaavat vielä piiputtamaan.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että harmaa talous ja talousrikollisuus aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä tappioita ja että järjestäytyneen ja vakavan talousrikollisuuden lisääntyminen huolestuttaa. Torjuntatoimiin nimitetään poikkihallinnollinen ministerityöryhmä, jolle varataan riittävät resurssit.

Hallitus tavoittelee varovaisen arvion mukaan 300-400 miljoonan euron vuosittaisia verojen ja sosiaalimaksujen lisäyksiä, sekä takaisin saatuja rikoshyötyjä. Myös talousrikollisuuteen liittyvää esitutkinta-aikaa ja oikeusprosesseja pyritään lyhentämään.

Hallitus lupaa irrottaa tuottavuusohjelmastaan harmaan talouden viranomaisresursoinnin ja lisätä viranomaisresursseja – joskin määräaikaisesti. Hallitus lupaa myös selvittää erilaisia asioita ja tekeekin sen ilmeisen perusteellisesti, sillä laskelmani mukaan hallitusohjelmassa on mainittu sana ”selvittää” peräti 99 kertaa.

Viisitoista ensimmäistä sivua luin hallitusohjelmaa vielä hymyssä suin ja ajattelin, että taisi Katainen keksiä sellaisen ikiliikkujan joka näyttää teoriassa toimivan myös täältä oppositiosta katseltuna.

Iloni oli ennenaikainen ja hymykin hyytyi melko pian. Kasvolihakseni kiristyivät sitä enemmän mitä pitemmälle hallitusohjelmaa selasin. Ohjelman loppuun oli liitteiden muotoon kirjattu numeroina tiivistetysti se, mitä edellisillä sivuilla oli kirjaimin luvattu pyrkiä ”selvittämään”.

Sisäasiainministeriön kohdalla oli tyly merkintä: poliisitoimesta säästetään 10 miljoonaa ja rajavartiolaitoksen menoista kaksi miljoonaa euroa. Kataisen ikiliikkuja alkaa tässä kohdin piiputtaa, eikä liene tarpeellista tehdä edes koeponnistusta, sillä suurin osa meistä tietää lopputuloksen.

Niille jotka eivät lopputulosta tiedä ja odottelevat ihmettä, kerron, että harmaan talouden torjuntaan osallistuu usean eri hallinnonalan toimijoita; työsuojelutarkastajia, veroviranomaisia, kilpailuviraston- ja finanssivalvonnan edustajia sekä oikeuslaitoksen-, syyttäjän-, tullin-, rajavalvonnan- ja tietysti poliisin henkilöstöä.

Tuomioistuimeen päätynyt tapahtumaketju alkaa yleensä joltain työmaalta, jossa epäillään toimittavan voimassa olevien lakien ja asetusten vastaisesti. Työmaalle tehdään tarkastus jossa ilmenneistä laiminlyönneistä taikka suoranaisista laittomuuksista ilmoitetaan poliisille. Poliisi suorittaa esitutkinnan ja kasaa esitutkintapöytäkirjan, jonka lähettää syyttäjälle syyteharkintaa varten. Harkintansa mukaan syyttäjä, joko tekee syyttämättäjättämispäätöksen, tai nostaa syytteen, jolloin juttu käsitellään oikeudessa.

Tapahtumaketjussa on monta toimijaa, mutta poliisin rooli esitutkinnan suorittajana on aivan keskeinen. Laajoja ns. kuittikauppa- ja talousrikosjuttuja tutkittaessa vaaditaan tutkijoilta erittäin korkeaa ammattitaitoa.

Pidän perin outona sitä, että hallitusohjelmassa korostetun harmaan talouden torjunnan keskeisimmän toimijan - poliisin - resursseja leikataan 10 miljoonalla eurolla. Jos Kataisen hallitus todella aikoo saavuttaa tavoitteensa ja kerätä valtion kirstuun vuosittain 300-400 miljoonaa rikoshyötyjä ja verojen ja sosiaalimaksujen lisäyksiä, niin siinä tapauksessa keskeisimmän toimijan resursseja ei pidä leikata vaan lisätä.

Hallitusohjelmaa lukiessa päätyykin väistämättä siihen, että ohjelman laatijalta puuttuu joko kyky taikka halu toteuttaa omaa ohjelmaansa. Pahin tilanne on se että puuttuvat molemmat. On vain onttoja sanoja ja tyhjiä lauseita.


Reijo Hongisto
kansanedustaja
Perussuomalaiset

Julkaistu 05.08.2011 klo 08:18