Viime aikoina mediassa on ollut paljastuksia poliisin resursseista ja poliisihallinnon ongelmista. Mihin tätä yhteiskuntaa ollaan ajamassa? Valtion - niin poliisin - kuin muidenkin valtio-organisaatioiden toimintoja ajetaan alas. Ollaanko toimintoja siirtämässä pikku hiljaa hivuttaen yksityiselle sektorille?
Osa tätä kehitystä ovat jo yksityiset sakotusfirmat ja puheet juoppokuljetusten siirtämisestä yksityiselle sektorille. Yleisestä järjestyksen ja turvallisuuden säilymisestä mm. julkisissa liikennevälineissä ja julkisilla paikoilla osittain ovat jopa vastanneet yksityiset turvafirmat.
Valtion - niin poliisin, tullin kuin rajaviranomaisten viroissa pihistely maksaa ja se maksaa aivan sairaita summia. En ymmärrä mistä tulee se ajatus, että esim. valvontavalvontaviranomaisten viroissa säästäminen olisi jotain todellista säästöä, kun se nimenomaan on päinvastoin. Jokaisen valvontaviranomaisen palkka on sijoitus, joka maksaa itsensä moninkerroin valtiolle takaisin. Se ei ole kuluerä.
Kaikkein selvimmin tämä näkyy niiden viranomaisten tehtäväkentässä, joiden tehtävänä on kerätä valtiolle rahaa tai säästää valtiolta rahaa. Jokainen paljastettu tai estetty veropetos tuo valtiolle rahaa, nykyään järjettömäksi paisuneen mittakaavan takia yleensä moninkerroin sen, mitä palkkoina ja työtunteina upotettu. Jokainen estetty ja tutkittu rikos säästää valtiolta rahaa, kun kaduilta kerätään pois huumeita, anastettua omaisuutta ja estetään uusia rikoksia tapahtumasta jne.
En todellakaan ymmärrä millaiseen järjenjuoksuun tämä nykymaailman meno oikein perustuu. Mietin vain, että mihin tämä loppuu? Mikä on se riittävän iso vauhtitöyssy, johon tämä hulluus valtiotasolla päättyy? Valitettavasti realistina pelkään, että pelleily loppuu sitten kun osuu ja isosti ja sitten kun todella on liian myöhäistä. Ja niin kuin jokainen meistä tietää, on pirun vaikea lähteä kiristelemään löysiä pois siinä vaiheessa kun homma on löystynyt reilusti ja rosvous rehottaa pitkin katuja ja kujia entistä hurjempana.
Entä poliisihallinnon kipupisteet? Edellinen sisäministeri Holmlund otti herneen nenäänsä SPJL:n valtuuston puheenjohtajan täysin oikeasta kannanotosta: "Poliisin henkilöstöbarometri laskee kuin kissan häntä". Se osoittaa, että johtaminen on kaukana osaamisesta ja henkilöstön tyytymättömyys on vertaansa vailla.
Poliisijohto niin laitoksissa kuin ministeriössäkin antaa kovin siloitellun kuvan organisaation resursseista ja johtamisen onnistumisesta. Kun lakkautettiin tai sulautettiin maamme lääninpoliisitoimistot sekä poliisilaitokset suurempiin yksiköihin, kehuttiin kenttähenkilöstön lisääntymistä, kun saatiin korkeapalkkaisia johtajavirkoja lakkautettua.
Mutta miten on käynyt? Kun lakkautetut vakanssit siirrettiin poliisilaitoksiin sovittiin, että viranhaltijan lähtiessä eläkkeelle virka lakkautetaan. Näihin virkoihin nimitetään nyt kuitenkin uutta päällystöä nostamalla vaikkapa ylikomisario apulaispoliisipäälliköksi. Samalla kuitenkin poliisiasemia on laitettu kiinni. Samaan aikaan poliisijohto väittää, että poliisin näkyvyys ja saatavuus on parantunut.
Nyt viimeistään olisi poliittisten päättäjien aika herätä ja vaatia tasa-arvoista kohtelua kansalaisille. Hyvien puheitten ei pidä antaa hämätä. Tällä toiminnalla ei saada minkäänlaista säästöä. Missä muussa parinkymmenen miljoonan euron liikevaihdolla toimivassa firmassa toimitusjohtajalle on alistettu jo yli 100 euron hankinnat? Missä esim. 400 työntekijän firmassa, jonka ei tarvitse markkinoida tuotteitaan, vaan päinvastoin yrittää toimia niin, ettei palveluja tarvita, on toimitusjohtaja (poliisipäällikkö), 3-4 varatoimitusjohtajaa (apulaispoliisipäällikköä), 2-3 linjajohtajaa (ylikomisarioita) ja 10-15 jaospäällikköä (komisariota), jotka valvovat ylikonstaapelin tasoista kenttäjohtajaa (joka vastaa useamman kunnan poliisitoiminnasta) ja muutaman henkilön miehistöä, etteivät nämä tee virhettä?
Lehtien ym. median kirjoituksista ja julkaisuista puuttuvat kokonaan poliisin tukihenkilöstön, so. toimisto- ja vartiointihenkilöstön kova työpaine ja työmäärän lisääntyminen. Luodaan kuvaa vain siitä verkkokalvolle piirtyvästä kentällä partioivista virkapukuisista poliisimiehistä ja -naisista, vaikka ilman poliisin tukitoimintoja koko homma tyrehtyisi alkuunsa. On muistettava, että niin poliisin toimisto- kuin vartiointihenkilöstökin joutuvat venymään jaksamisensa äärirajoille. Ja vieläpä sen ylikin.
Veijo Eskelinen
Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen neuvottelukunnan varajäsen
Perussuomalaiset
Porvoo