Emme voi välttämättä vaikuttaa siihen, millaisia vaikutteita yhteiskunta tarjoaa, mutta voimme sen sijaan päättää, millaisia ajatusmalleja noudatetaan kotonamme. Alhainen itsetunto voi ilmetä monin eri tavoin. Yksi vaihtoehto on se, että nuori ei uskalla lainkaan ottaa paikkaansa sosiaalisessa kanssakäymisessä tai elämässä ylipäänsä. Tällöin hän välttää mielipiteensä ilmaisemista ja tekee kaikkensa, jotta häneen ei kiinnitettäisi huomiota. Toinen mahdollisuus on, että yksilö tekee kaikkensa tullakseen huomatuksi ja vaatii osakseen erityistä kohtelua eikä kuuntele, mitä muilla on sanottavana. Matalasta itsetunnosta kärsivän on myös mahdotonta pitää itseään tasavertaisena muiden kanssa. Hän kokee aina olevansa joko parempi tai huonompi kuin muut. Koululla on kodin ohella merkittävä rooli sosiaalisen syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä. Nimenomaan ennaltaehkäisemisessä, sillä julkisen vallan on kovin vaikeaa hankkia nuorelle kavereita tämän puolesta. Muiden on helpompi pitää nuoresta, joka ei pelkää muita ihmisiä tai koe tarvetta puolustautua muita vastaan. Aloitteellisuus ja halu tarttua tilaisuuksiin ovat menestyksen avaimet, johon terve itsetunto valmistaa.
Jo yli 20 000 alle 35-vuotiasta on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Suomalaisten yleisin psyykkinen sairaus on masennus. Mielenterveyshoidosta tulisi tehdä arkipäivää. Oikeastaan mielenterveyshoito pitäisi aloittaa jo päiväkodissa. Siinä vaiheessa, kun on huolissaan itsestään tai lapsestaan, kannattaa jo mennä juttelemaan esimerkiksi psykologin kanssa. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Vastaanotolle kannattaa mennä avoimin mielin. Eikä ongelmiaan kannata kaunistella. Koulun ja perheneuvolan yhteisissä palavereissa olen useasti pyytänyt nuorelle tukihenkilöä. Moniammatillinen tiimi on ollut kanssani samaa mieltä, mutta ongelmana on tukihenkilöiden vähäinen määrä. Tukihenkilön voi saada lapsi tai nuori, joka tarvitsee aikuisen huolenpitoa ja seuraa. Tarvitsisimme kipeästi lisää tukihenkilöitä, jotka vastaisivat nuorten ja lasten aikuisen nälkään. Aikuisen malli on oleellinen osa tukihenkilön roolia. Eräs nuori kertoi, että tukihenkilössä parasta on se, kun hänelle voi kertoa hyviä ja huonoja asioita, koska tukihenkilöillä on vaitiolovelvollisuus. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus on lapselle elämän paratiisi. Itsetunto kehittyy vuorovaikutuksessa. Hyvä itsetunto on paras varustus elämässä selviytymiseen. Nuoren, jolla on terve itsetunto, on huomattavasti helpompi kulkea elämässään eteenpäin.
Teen joka vuosi harjoituksen, jossa nuoret tulevat peilin eteen sanomaan ääneen itselleen ja muille ”olen arvokas”. Neuvon tekemään näin joka aamu myös kotona. Yhtenä vuonna eräs oppilas vastasi minulle: ”Jos katson itseäni peilistä ja sanon, että olen arvokas, niin silloinhan valehtelen, koska en oikeasti ajattele niin”. Vastasin hänelle ”valehtele sitten niin kauan, että alat uskoa puheisiisi, olethan uskonut senkin valheen, että et ole arvokas”. Ajatuksilla on uskomaton voima, sillä meistä tulee ajatuksiemme kaltaisia. Koti luo pohjan lapsen itsetunnolle, mutta myös päivähoidolla ja koululla on tärkeä rooli.
Terveen itsetunnon kannalta on tärkeää, että oppilas saa omaa kehitystasoaan vastaavaa tukea ja opetusta. Erityisopetuksesta leikkaaminen tulee kalliiksi. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa miljoonan. Inhimillinen hinta on vieläkin kovempi. Nuoria tulee kohdella niin kuin he parhaimmillaan voisivat olla, niin heistä tulee sellaisia. Tuskin mikään muu kasvatuksen osatekijä lujittaa lapsen itsetuntoa yhtä paljon kuin hänen kokemuksensa siitä, että hänelle merkittävät aikuiset ovat vilpittömän kiinnostuneita hänen mielenliikkeistään ja ajatuksistaan. Oleellista on, että lapsi kokee olevansa arvokas ilman ehtoja. Näin syntyy tunne sisäisestä itsemääräämisoikeudesta eli siitä, että hän on oman elämänsä subjekti.
Laura Huhtasaari
Erityisopettaja