Mukavuuslippulaiva on laiva, joka on rekisteröity sellaisen maa lipun alle, jossa veroja ei juuri tarvitse maksaa. Tuossa laivassa vain päällystö saa kunnon palkkaa. Muu miehistö on usein sekalaista, halvempien palkkamaiden sekalaista porukkaa, jossa merenkulkutaitoja ei juuri kysellä.
Laivan kuntoonkaan ei enää uuden liputuksen jälkeen tarvitse kiinnittää juuri huomiota ja vahinkoja sattuu jatkuvasti, uppoamisia myöten.
Tuntuu siltä, että kaikki ne vaikeudet alkoivat juuri kun liityttiin tähän surkeimmasta surkeimpaan EU:n mukavuuslippulaivaan. Työttömyys, rikokset, hintojen kallistuminen ovat vain esimakua tulevaisuuden "purjehduksesta".
Kansa kärsii kiristyvistä työmarkkinoista. Kaikista yritetään tehdä yrittäjiä, vaikka pienyritysten mahdollisuudet yleensä selvitä heikkenevät kaiken aikaa, olemassa olevien suuryritysten kasvaessa fuusioissa suuremmiksi. Työ on viety suomalaisilta muille, halvemmille markkinoille, kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä.
Työntekijöitä kyykytetään ja palkkoja verrataan puheissa halpamaiden palkkoihin. Annetaan joka kerta palkkaneuvotteluissa ymmärtää, että meidän on pakko, että työ säilyy Suomessa.
Herrojen (päällystön) palkkoja sen sijaan verrataan muiden maiden vielä suurempiin palkkoihin ja niitä nostetaan reilusti ja aina yli valtakunnallisesti sovitun. He kun ovat aina niin pieni ryhmä, että sillä ei ole "kokonaismerkitystä"!
YT- neuvotteluja käydään jatkuvasti ja useissa yrityksissä. Surutta pannaan ihmisiä kilometritehtaalle. Ei kysellä, onko lainat maksettu, tai mitkä mahdollisuudet ovat uudelleen työllistyä. Yleensä vanhempia saneerataan "eläkeputkeen" ja huonoimmat voidaan heittää säästön nimissä ulos.
Jatkuvasti jäytävä työttömyys jatkaa kasvuaan! Pitkään on jo puhuttu eläköitymisen vuoksi kasvavasta työvoiman tarpeesta ja ulkomaisen työvoiman tarpeesta. Työmarkkinat suosivat vain kielitaitoisia ja koulutettuja 25-45 vuotiaita. Vanhempien henkilöiden vuosien saatossa opitut taidot eivät ole enää missään arvossa ja vanhemman ryhmän työllistyminen on tehty lähes mahdottomaksi.
Maatalous on muuttunut täysin. Muutoksessa se vie sadoilta työpaikan ja maatalous on muuttunut eläimiin ja maahan liittyväksi teollisuudeksi Jos maataloustuki häviää, se on maatalouden loppu, ainakin Suomessa. Jatkajaa tilalle on vaikea löytää. Investoinnit tilan saamiseksi nykykannattavaksi, on usein liian iso kynnys. Maatalous on löysässä hirressä vuodesta toiseen.
Ulkomaalaisia otetaan valittuina pakolaisina ennalta sovittu määrä. Sen jälkeen tulevat pakolaisten laaja suku ja kumminkaimat perässä, ilman sen suurempaa julkisuutta. Kun on lisäksi vapaa liikkuvuus, niin kaikenlaista porukkaa lappaa hallitsemattomasti helpomman elämän, tai helpon rikoksen toivossa. Pyhä usko ihmisen hyvyyteen on täydellinen harha nykymaailmassa.
Ihmisrahtikorvauksia maksetaan suomalaisella sosiaalituella jälkikäteen "osamaksulla" ja tulijoita kyllä riittää! Kenelläkään ei ole työvelvoitetta ja hyvin harvasta tulee yrittäjiä. Hekin kuitenkin kilpailevat kituvista työmarkkinoista, hinnalla millä hyvänsä. Harma palkka maksetaan tietenkin sosiaalisten korvausten lisäksi. Harmaa raha alkaa olla houkutus, joillekin jopa käytäntö, selviämiseksi kiristyvillä työmarkkinoilla. On todistettu, että kun jotain kansallisuutta on yli 5% pääväestöstä, he yhdistyvät ja alkavat lisäksi vaatia omaa kirkkoa, oman kielistä päivähoitoa, koulua, opiskelua jne.
Tässä yhteiskuntarakenteessa koko kansa voi pahoin. Mielenterveysongelmat ja sairaudet yleensä lisääntyvät, kun ihminen kiristetään äärimmilleen.
Nuorille ei löydy enää työharjoittelu-, eikä kesätyöpaikkoja. Syrjäytyminen on selviö. Raha on hävinnyt jonnekin suurten merten taakse. Maailma näyttää pelottavalta paikalta, myös nuorten silmissä. Opiskelukaan ei juuri inspiroi, jos valmistuu vaan työttömäksi.
Lisääntyvä kireys tuo ihmisen eläimellisyyden kuvaan mukaan. Pahoinpitelyt, avioerot, murhat ja rikollisuus lisääntyy koko yhteisössä. Tekoja, mitä he eivät "normaalisti" eläessään tekisi. Uutiset jankkaa rahan loppumista vuodesta toiseen. Raha ei riitä enää ihmisten palkkoihin, ei sairaanhoitoon, palveluihin, vanhusten hoitoon ja eikä myöskään aina vaan useammin edes jatkuvasti kallistuvaan ruokaan.
Rahan puute ei lisää kauppaa ja sitä myötä myös yrityselämä kituu. Halvat ulkomaantavarat käyvät niukkuudessa kaupaksi. Sitä ostetaan silloin, mitä halvimmalla saa. Se ei lisää kotimaisen tavaran kysyntää, joka on tietenkin kalliimpaa. Tulevaisuus kun näyttää siltä, että Suomessa ei valmisteta enää juuri mitään. Työ teetetään halvimmassa mahdollisessa maassa, konkurssin tai ainakin kitumisen ollessa vaihtoehtona.
Suomesta on hyvää vauhtia tulossa palveluyhteiskunta, ilman palveluita. Samalla myös maaseutu pakkoautioitetaan. Voidaan kysyä Kataiselta, että miten tällainen järjestelmä voi lisätä kotimaista työllisyyttä ja työpaikkoja?
Euroopan unionissa on kysymys niin suurista asioista, että sitä ei ihminen kertakaikkiaan kykene hallitsemaan. Ei vaikka vetäisi sysimustan puvun päälleen. Päätöksenteko on lisäksi kovin kankeaa, koska asiatkin ovat niin järkälemäisiä, että niiden hahmottaminen on mahdotonta ihmiselle. Suuri EU räpistelee vielä jonkin aikaa. Ihminen on jopa niin tyhmä, että se ei ymmärrä antautua edes mahdottoman edessä! Sen rysähtäessä kaikki maat vetävät kaiken sen mikä on saatavissa on. Se kaikki, mitä on yhtenäisyyden ja tasapuolisuuden nimeen sovittu, häviää.
Miten ihminen jatkuvasti haluaa tehdä muutosta, jota kukaan ei itse asiassa halua? Miksi ihmiskunta etenee vääjäämättä kohti jotain sellaista, jossa ei kenelläkään ole hyvä olla? Tasapuolisuutta, sitä tämä järjestelmä tosissaan erkaannuttaa!
Miksi ei lähdetty aikanaan pohjoismaiseen yhteistyöhön? Eurooppa vapaakauppa-alueena olisi riittänyt.
Untuvikkopoliitikot ja suuruudenhullut ovat tämän tehneet! Ne, jotka ovat vaan heinäkuorman tehneet tositöitä. Mukavuuslippulaiva nimeltä EU, ilman tulevaisuuden mukavuuksia. Sillä mennään. Pidetään kiinni mistä saadaan. Taistelu kansallisesti ihmisyydestä, se on vielä edessä.
Lauri Hernesniemi
Kannus