Leikkaukset ovat humanitaarinen katastrofi. Lisäksi 2500 sotainvalidia uhkaa jäädä avopalvelujen ulkopuolelle, koska vamman haitta on ”liian pieni”!

Hallituksen budjettiehdotus on häpeällinen kaikkia veteraaneja ja kotirintamalla panoksensa antaneita kohtaan ja kertoo siitä, että laatijoiden aivovamma on suurempi kuin pieni sotavamma.

Valtiovallalla olisi viimeiset hetket muistaa isänmaatamme puolustaneita. Epäkohdat on korjattava kiireesti, ja ne voidaan korjata ilman merkittävää valtion kulujen kasvattamista. Rahaa voi tähän tarkoitukseen leikata heti mm. ISAF toiminnasta ja kehitys- ja aluetuista. Aikaa ei ole paljoa, rivit harvenevat, on aika muistaa teoin, ilman kammottavaa jeesustelua sen jälkeen kun viimeinenkin on nukkunut pois.

Selvitysten mukaan määrärahat tulisi säilyttää vähintään 2010 tasolla, mutta minä totean, että tämä ei riitä. Meillä on varaa antaa enemmän jäljellä oleville heidän viimeisillä vuosillaan. Seuraavan vaalikauden hallituksella ei ole paljoa tätä ”taakkaa” kannettavanaan. Tässä valossa mikään kustannuksen lisääminenkään tai edes velanotto ei tunnu enää missään kaiken muun rahankäytön rinnalla. Vai onko valtion sanattomana viestinä takavuosien toteamus, että ”mitäs menitte”? Elääkö partaradikaalien perintö haluttomuudessa tehdä se, mikä on oikeus ja kohtuus?

Kuka nykyisessä hallituksessa kehtaa seuraavan itsenäisyyspäivän aattona nousta puhumaan kunnioitetuista sotiemme veteraaneista, jos tämä leikkaus toteutetaan? Nykymenolla kunniakansalaisemme puolisoineen saavat vain kansallisen häpeän hunnun osakseen, kun poliitikomme vain pidentävät vyötään.


Raul Lehto