Omat asiat tuleekin hoitaa. Toisten asioita ei voi hoitaa, koska veden kantaminen pohjattomaan kaivoon on loputonta. Tähänastiset kriisitoimet uhkaavat painaa Suomenkin kriisimaiden kanssa samaan velkasuohon. Suossa saamme sitten rämpiä parhaaksi katsomallamme tavalla. Kukaan ei tule auttamaan.

Kyseessä on rosvouskampanja.

Kriisimaiden suurimmat rahoittajapankit ovat vuosien varrella rahastaneet kriisimaista yhteensä satojen miljardien eurojen korkotuotot. On kummallista, että pankkiiri tienaavat myymällä unelmia satoja kertoja enemmän kuin insinööri, joka rakentaa siltoja. Unelmat muuttuvat painajaisiksi, mutta siltaa tarvitsee moni vielä jatkossakin. Kriisimaiden suurimpia rahastajia ovat olleet Ranskan, Saksan ja Britannian pankit, jotka ovat käyttäneet voittoja osinkoihin ja riskinottajien palkitsemiseen eivätkä suinkaan pääomiensa vahvistamiseen. Luotonannon hedelmiä on kertynyt pankeille vielä kriisin kuluessakin, kun Suomi ja muut Euromaat ovat hätäluotoillaan ylläpitäneet kriisimaiden velanmaksua. Silti etupenkin Suomi nostaa varovasti kätensä sanoakseen kyllä suuremmille maille. Kiltteydestä kipeää on helppo suostutella myös kyseenalaisiin asioihin.

Suomalaiset ovat kriisin keskellä lähinnä huolissaan maineestaan.

Jos kaiken aikaa miettii, mitä muut meistä ajattelevat, on silloin vaikea pitää puoliaan. Puolensa pitäminen on velvollisuus omia kansalaisia kohtaan. Tuleville sukupolville ei voi jättää vain velkaa ja vastuita.  Suomi alkoi ryhdistäytyä vaatimalla vakuuksia. Itävallan valtiovarainministeri sanoi: "Vakuuksista tehdään saajalleen niin kalliit, että niitä ei kannata hyväksyä". Näin juuri kävi. Mikään muu maa ei halunnut samoja vakuuksia. Naureskelivat ja ilmoittivat ymmärtäneensä tarkkaan, minkälaisista vakuuksista oli kysymys. Kun suomalaiset kyselivät päättäjiltä vakuuksien yksityiskohtien perään, ilmoitettiin niiden olevan sen verran mutkikkaita kiemuroita, että ne eivät helpolla maallikolle aukea. Olen sitä mieltä, että jos itse on todella jonkun asian oivaltanut, sen pystyy selittämään niin, että muutkin sen oivaltavat. Poliitikkojen tapa olla vastaamatta kysymyksiin on vallankäytön väline. Kun et ymmärrä, olet sen vallassa, joka ymmärtää.

Kriisin torjuntayritykset maksavat enemmän kuin kriisi itse.

Nykyiset toimet eivät ole kriisin ratkaisu, vaan tuhon lykkäys. Kun asiat pitkittyvät, ne myös mutkistuvat ja se vasta maksaa. Suomen Finanssivalvonnan mukaan suomalaispankeilla on viidessä taloudessaan kyseenalaisessa euromaassa: Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa, saatavia yhteensä 3,8 miljardia euroa. Eduskunta allekirjoitti Kreikalle 14 miljardin piikin auki. Teknisen kömmähdyksen takia piikki saattaakin olla 28 miljardia tai enemmän, kukaan ei tiedä tarkalleen. Ennuste on niin synkkä, että on aloitettava säästökuuri. Menoja on karsittava rutkasti ja veroja korotettava. Suomessa harkitaan kansanedustajien palkkojen leikkaamista, mikä on hyvä asia. Ristiriitaista on, että samaan aikaan kreikkalaiset kansanedustajat saavat huomattavasti suomalaisia kansanedustajia enemmän palkkaa ja muita etuja. Suomessa leikataan myös puolustusmenoista. Kreikka ostaa lisää tankkeja ja sotalaivoja.

Rahaeliitti hallitsee maailmaa, eivät valtioiden päämiehet.

Valtiot voisivat hyvin pyörittää maailmaa, mutta syystä tai toisesta ne palvelevat rahaeliittiä. Valtiot voisivat säännellä finanssimarkkinoita, mutta poliitikot säätävätkin lakeja, jotka suojaavat finanssimarkkinoita sääntelyltä. Markkinoiden näkymätön käsi kurittaa ja kurjistaa. Kun tekijää ei voi nähdä eikä tapahtumaa tavoittaa, syntyy täydellinen rikos. Pankkien kaaduttua, pankkiirit saavat pitää satojen miljoonien bonuksensa. Veronmaksajat ryövätään rahoitusvakauden nimissä. Laittomat tukipaketit eivät auta ja mahdollisesti vuoden päästä ollaan taas tilanteessa, jossa edellisiä velkoja täytyy antaa anteeksi ja seuraavia taata lisää. Suomen olisi korkea aika panna piikki kiinni.


Laura Huhtasaari
Erityisopettaja
Pori