1990-luvun alussa koimme Suomessa pankkikriisin. Kustannukset veronmaksajille nykyrahassa oli noin 30 miljardia euroa. Pankkeja ajettiin alas ja uusia perustettiin. Samalla meni uusjakoon suurin osa edellä mainitusta summasta. Pelurit ja nuoren polven globaalin markkinatalouden kannattajat haalivat valtavat omaisuudet ns. rehellisesti itselleen. Tulee mieleen Neuvostoliiton romahdettua oligarkit. Nykyvenäjällä oligarkit ovat rikollisia, meillä maan eliittiä.
Yrittäjät jotka edustivat ns. suuria ikäpolvia, kokivat menetykset henkilökohtaisena häpeänä. Monilla meni vuosia, että pystyi kulkemaan kaduilla, toiset riistivät henkensä. Ei ollut psykologeja, terapeutteja eikä muitakaan auttajia. Nuoret tuumasivat, että bisnes on bisnestä. Ei kannata itkeä. Suuret ikäluokat kuitenkin olivat saaneet kasvatuksen, joka perustui yhteisöllisyyteen, ei yksinomaan vain minulle itselle. Ihmisillä oli vielä häpyä jäljellä. Oikeusvaltiossammekin valtiovalta loi syytesuojan pankeille, etenkin johtajille. Nykyään tuntuu siltä, että mitä useampi konkurssi sitä parempi johtaja ja viulut maksaa veronmaksaja.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin nämä nuoret globaalin markkinatalouden kannattajat haluavat, että kansa taas maksaisi heidän osakekeinottelunsa. Poliittinen ilmapiirikin suosittelee yhteisvastuullisuutta ko. asian hoitoon niin Suomeen, mutta myös koko maailmaan.
Osakkeista en ikävä kyllä tiedä muuta kuin sen, että osakkeella on nimellisarvo sekä ekonomistien luoma harhakuva oikeasta arvosta. Yleensä osakkeita ostetaan halvalla ja myydään kalliilla tai päinvastoin. Osakkeiden ostajien on täytynyt tietää etukäteen, että ahneella on ikävä loppu. Miksi huutaa kansakuntia apuun siihen soppaan minkä pankit, sijoittajat ja ekonomistit ovat keittäneet?
Silloin, kun ikäluokkamme oli nuorta, sukupolven ikä oli 30 vuotta, nykypäivän nuorille se on kolme vuotta ja vauhti sen kuin kiihtyy.
Nyt ihmettelemme miksi nuoriso kapinoi? Miten nuori mieli, joka tuntee kaiken mustavalkoisesti, voi hyväksyä käsittämättömäksi kokemansa itsekkyyden ihannoinnin? Poliitikkojen tyhjänpäiväiset puheet nuorten auttamisista, -työpaikoista ym. Päättäjiemme pitäisi alkaa kiireesti katsomaan peileihinsä, ettei Arabimaailman, Norjan, Englannin, Kreikan, Ranskan, USA:n, Ruotsin ym. maiden tapahtumat tulisi tänne meille kotosuomeen.
Minulla on ollut tapana mainita, että on kaksi itsekkyyden huippua: globaali markkinatalous ja lasten joulupukin kirje. Toivottavasti pystyisimme vaikuttamaan esimerkillämme edes jälkimmäiseen myönteisesti.
Tapani Menschakoff
vuosimallia 1949
