Itä-Eurooppa ajautui 1980-luvun lopulla muutoksen tilaan ja kommunistinen järjestelmä romahti. Maailmantalouden orastava taantuma ja Suomen idänkaupan äkillinen romahtaminen ajoi Suomen syvään lamaan 1990-luvun alussa. Talouden elpyminen oli pitkä ja kivulias monille palkansaajalle ja yrittäjälle.
Voidaan kuitenkin todeta ettei niin pahaa ilman hyvääkin. Neuvostoliiton hajotessa syntyi paljon uusia itsenäisiä valtioita ja osa vapautui panssari-ikeestä. Itsenäiset kansallisvaltiot ovat saaneet taloutensa kasvuun ja myös niiden vaikutus koko Euroopan talouteen on ollut merkittävä. Globaalin talouden sydän ovat pienet yksiköt eivät tehottomat suuret mammutit. EU:ta voidaan korkeintaan pitää sydän-keuhkolaitteena, joka pitää aivokuolleen hengissä.
EU:n talousliitto on siirtynyt tuhon tielle siirtäessään holtittomien valtioiden rahoittamisen mm. Suomen kansalaisille. Kriisivaltioiden elpymisen hoiti aikaisemmin niiden oma politiikka ja oman valuutan arvon sopeuttaminen muihin valuuttoihin verrattuna. Tämä lisäsi kilpailukykyä elvyttäen vientiä ja esim. matkailua. Moni suomalainenkin suuntasi matkansa alueille, jossa lomailu oli edullista. Kotimaamme vientiteollisuudelta vietiin euroon siirryttäessä syömähammas kun markan arvonmuutokset eivät ole enää mahdollisia.
Euroopan, Kiinan ja Venäjän talousblokit eivät mahdollista luovaa kansallista talouselämää parhaalla mahdollisella tavalla. Suomella on ollut kyky selviytyä itsenäisesti pahoistakin paikoista. Aikaisempi sukupolvi arvosti suuresti itsemääräämisoikeutta ja vapautta. Tiettyjen ryhmien hinku holhousyhteiskuntaan olisi heistä käsittämätöntä.
Veli-Matti Mölsä