Kun maailman kirjat ovat sekaisin rahan ja valtataistelun seurauksena, niin vähempiosaisten asiat jäävät taka-alalle. Menestys ja vaikutusvalta näyttää lyöttäytyneen yhteen niin, että "todelliset" pienen ihmisen ongelmat jäävät vähemmälle huomiolle
Jopa karppauksesta on syntynyt pienimuotoinen valtataistelu, mitä pitäisi syödä tai olla syömättä. Niissä maissa, jossa jokapäiväinen ruoka-annos on hankittava mistä tahansa, tai edessä on kuolema, ei varmasti ajatella muuta kun elämisen ehtoja. Jos miljoonat ihmiset kuolevat nälkään, niin miten olemme hoitaneet lähimmäistemme hyvinvointia? Karppaamallako?
Niillä joilla on varaa valita ravintonsa, menee todellakin paremmin, kuin niillä, joilla ei ole edes vähäisimpääkään panna lautaselle. Myös kotimaassa on merkittävä osa kansasta ns. köyhyysmittarin alapuolella. Pieneläkeläiset, työttömät ja muutama muu ryhmä, joille ei tule ansiosidonnaista päivärahaa, ovat juuri niitä, joille ei päällimmäisenä karppaus varmasti tule mieleen.
Lapsiperheet, joissa on sairautta ja niukkaa toimeentuloa, on katsottava vaan kaikki paikat, mistä jokapäiväisen leipänsä saa halvemmalla.
Rahaa ja takuita näyttää löytyvän Keski-Euroopan hulttiomaihin, mutta miten on vanhusten hoito kotimaassa? Jos ministeritason huomiot ovat sellaisia, että vanhushuolto on Suomessa lähes rempallaan, niin jossakin on pahasti menty pieleen. Kansainväliset hoitoyritykset sairaus- ja vanhushuollossa saavat mellastaa lähes ilman minkäänlaista valvontaa. Vain nimellisesti on vain valvottu ja tehty mahtavia tilejä, joten hyvin pyyhkii. Nämä suuryritykset ovat kiertäneet sumeilematta veroja säätiöittensä kautta veroparatiisiin. Vasta nyt on vähän yritetty toppuutella veronkiertoa, kun hätä on jo housussa. Nämä kymmenet ja sadat miljoonat eurot eivät ole lämmittäneet Suomen valtiota. On aika saada todella nämä vilunkien pelaajat kiikkiin, jotta valtion pohjattomaan kassaan saadaan rahaa. Jossakin vaiheessa sitten valtiokin voi jakaa saatua tuloja, kuntien ja huonokuntoisten hoitoon.
Vanhusten, sairaitten ja vähempiosaisista huolehtimisen luulisi olevan meidän kaikkien kunnia-asia. Meidän pitäisi luoda jokaiseen vaatimattomaankin kotiin joulumieltä, muistamalla lähimmäisiämme jollakin tapaa, jos yhteiskunta ei siihen pysty.
Pauli Ruotsalainen
Perussuomalaisten Pohjois-Savon piirin puheenjohtaja