Seurauksena opettajienkin oli helppo ohjata oppilaitaan lukemiseen tai kätten töihin. Oppilaatkin olivat tietoisia omista taidoistaan ja hyväksyivät sen. Luokalle jääminenkin oli silloin mahdollista.

Peruskoulun tultua ala- yläasteineen tulivat myös erityisluokat. Myös uudet ajatukset kasvatukseen toteutettiin. Luotiin illuusio nuorille, että kaikista olisi yliopistoon menijöitä. Käsityötunnitkin luotiin vapaaseen askarteluun, joten ei edes siellä tullut ilmi käden taidot. Kuulemma jopa peruskoulun käynyt ei osaa lukea kunnolla!?

Erityisluokkiin sijoitettiin nuoret jotka eivät sopeutuneet konsessuksen henkeen. Ressukat kun ajattelivat ja uskalsivat kyseenalaistaa. Näin tapettiin innovaatio/luovuus. Kaikki on hyvin kun korvanlehtikään ei näy rivissä. Taputtajajoukko on valmiiksi koulutettu.

Työn tuottavuuden seurauksena lapiomiesten, naulapoikien, apumiesten, varastomiesten, tiilenkantajien ym. lista on loputon. Nuoret kuitenkin tunsivat itsensä tarpeellisiksi ja hankkivat itselleen ammatin. Tilalle tulivat nosturit, robotit, kaivinkoneet ja muut jotka korvasivat lihasvoiman. Työn tuottavuuden kasvu on tietenkin hyväksi, mutta mihin vedetään raja?

Maahan muodostui näin ollen suuri nuorten työttömien armeija. Poliitikkojen sekä liike-elämän oli keksittävä jotain. Niinpä keksittiin ”palkka”. Palkka muodostui peruspäivärahasta, toimeentulotuesta ym. Tämäkin lista on pitkä. nytkin nostettiin palkkaa 100 euroa.

Palkan luojilla oli unohtunut vain yksi asia, globaalissa markkinataloudessa ei voi maksaa velkarahalla tuottamattomasta työstä. Seuraukset näkyvät tänä päivänä koko ns. sivistyneessä maailmassa; loppui raha, nuoriso mellakoi; illuusio murtui.

Onneksi tuottavuuden kasvu on saavuttamassa lakipisteen. Koneiden ja muiden laitteistojen hinnat ovat nousseet pilviin. Esimerkiksi 1500 neliön tontin tasaus maksaa kolmelta tunnilta 500 euroa, laudan metrihinnasta puhutaan euroista monikkona, suuret nosturit rakennuksilla maksavat varmaan maltaita tunnilta. Milloinkahan työnantajat huomaavat, että naulapojat, apupojat ym. ovatkin työn tuottavuuden kannalta edullisia.

Yksi ongelma tässäkin lienee. Miten saada nuoriso töihin kun heille on vuositolkulla maksettu palkka kotisohvalle. Hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Aikoinaan sukupolvi työelämässä kesti 30 vuotta, nyt sen kesto on kolme vuotta ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. En ihmettele ollenkaan tietoja mm. ammattikoulujen kesken jättäneiden suuresta määrästä.

Alkaisi olla poliitikoillamme kiire ruveta puhumaan jämäkästi siitä, että on luvattu liikaa miellyttääkseen äänestäjiä. Voisipa olla tässä vaiheessa aiheellista jopa pyytää anteeksi kansalta. Tämä koskisi varmaankin koko eduskuntalaitosta. Kyllä nuoriso ja äänestäjät sen tajuavat. Kestääkö kantti?


Tapani Menschakoff