Opitun kielen avulla yksilö pääsee perehtymään ihmisten luomiin aatejärjestelmiin, joita on sovellettu alati uudistuvin tavoin elämän ja yhteiskunnan osa-alueilla. Vapaa kieli antaa ajattelukyvylle työkalun, joka on ensisijaisen tärkeää kriittisen ajattelun ja logiikan kehittymiselle. Kieli muuttuu luonnollisen ja verkkaisen kehityksen tahdissa, eikä tähän kehitykseen tule keinotekoisesti puuttua, sillä kielen keinotekoisesti tiuhaan tahtiin muuttaminen käytännössä vaikeuttaa loogista ajattelukykyä.

Kielessä ei myöskään voi olla rajoituksia käytettyjen sanojen suhteen, sillä sellainen menettely ei ratkaise esimerkiksi poliittisen johdon taholla kansalaisten havaitsemia epäkohtia, vaan ainoastaan lakaisee ne typistetyn 'oikeaoppisen' kielen taakse. Jokainen voi loukkaantua tai sanoa loukkaantuvansa mistä tahansa asiasta, eikä tämän perusteella pidä koskaan lähteä lainsäädännön keinoin kielen käyttöä rajoittamaan.

Lainsäädännön tulee aina pyrkiä vastaamaan oikeudenmukaisuutta ja rajoittamaan niin vähän kansalaisten vapauksia kuin mahdollista. Sananvapaudenkaan suhteen se ei sitä Suomessa vielä näin tee ainakaan harjoitetun laintulkinnan mukaan, sillä kaikkia ihmisen luomia ajatusrakennelmia, harjoitettua toimintaa sekä olemassaolevaa historiankirjoitusta täytyy voida myös kärjistetyn kriittisin äänenpainoin aina asettaa kyseenalaisiksi. Edes uskontojen maailmankuvan arvostelu ei tee tästä poikkeusta.

Jokaisella on kuitenkin oltava aina mahdollisuus kieltäytyä oman uskomusjärjestelmänsä vastaisesta informaatiosta. Tämä pätee niin ateisteihin kuin uskovaisiinkin, sekä erilaisten aatteiden vannoutuneisiin kannattajiin. Valtaosaltaan kyse on oman vapaan tahdon käyttämisestä, jolla voidaan rajoittaa itselle epämieluisiksi miellettyjen aiheiden käsittelemistä, tai sellaisen yhteiskunnan osa-alueen toimintaan osallistumatta jättämisellä, missä ko. itselle epämieluisia asioita jouduttaisiin esimerkiksi viran puolesta lainsäädännön velvoittamana käsittelemään.

Sen sijaan yhteiskunnan on aina turvattava järjestelmässään ensisijaisesti aktiivisen käytännön tasolla yksilön fyysinen ja henkinen koskemattomuus, johon myös kaikkien kansalaisten on sitouduttava, jotta rauhallinen rinnakkaiselo olisi ylipäätään mahdollista.

Kehoitukset fyysisen koskemattomuuden loukkaukseen ovat aina tuomittavia, ja tämä on mielestäni ainoa asia missä sananvapautta pitää julkisessa sanassa ja uskontojen ulosannissa rajoittaa, eli se on kiellettävä kokonaan. Ja ilman minkäänlaisia reunaehtoja, tai myönnytyksiä edes äänekkäimmälle uskontokunnalle. Viihteessä ja taiteessa ei tällaisia rajoituksia pidä olla, jos ne on suunnattu yhteiskunnan täysi-ikäisille kansalaisille, ja koska ne turvaavat omalta osaltaan laaja-alaisen ymmärryskyvyn elämän vaikeidenkin sekä vahingollisten osa-alueiden käsittelyyn rauhanomaisin keinoin.

Vapaa ajattelu sekä sananvapaus luo edellytyksiä olemassaolevien epäkohtien havaitsemiseen, jonka jälkeen voidaan keksiä keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Suomen yhteiskunnan ja etenkin koko maailman myönteinen kehitys edellyttää sitä, eikä tätä mahdollisuutta ole varaa menettää.

Toni Siira
Lahden Perussuomalaiset ry:n rahastonhoitaja