Kuten tiedettyä, valtion maita hallinnoi Metsähallitus, ”valtio valtion sisällä.” On hämmästyttävää, että liikelaitos on saanut toteuttaa sille asetettuja tehtäviä vailla sen suurempaa kritiikkiä - vaikka sen hallinnassa on noin 12 miljoonaa hehtaaria maa- ja vesialueita. Kun summan nopealla päässälaskulla ymmärretään tarkoittavan käytännössä liki kolmannesta koko Suomen valtion alueesta, voidaan vain ihmetellä, eikö Metsähallituksen toiminnassa todella ole ollut enempää moitittavaa? Päätöksien seurauksethan ovat ilmeiset paikallisille asukkaille niin pohjoisessa kuin etelässäkin.

Metsähallituksen toiminnan parantamisessa ja tehostamisessa voitaisiin lähteä liikkeelle siitä, että byrokratiasta tyypillisen valtion yhtiön tapaan ei tehtäisi itseisarvoa. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita riistanhoito, jonka yhtiö kehuu huomioivansa suunniteltaessa hakkuita. Allekirjoittanut oli 1980-luvun alussa vapaaehtoisena kartoittamassa metson soidinpaikkoja, joiden kerrottiin olevan pätevä syy metsien ennallaan säilyttämiseksi

Kuinkas kävikään, löydös tai ei, metsät hakattiin. Ihmetellessäni toimintaa eräälle yhtiön metsurille sain kuulla, että löydettyä soidinpaikkaa käydään katsomassa kolmena vuonna peräkkäin, ja jos merkkejä metsoista ei näy, alue on lupa hakata. Asiasta irvokkaan tekee se, että ”metsopoliisit” noudattavat työssään virka-aikaa, ja ovat siis liikkeellä normimittaisen työpäivän puitteissa. Jokainen metson soidinta joskus ihaillut tietää, että auringon noustessa lintujen öinen konsertti on jo aplodeja vaille päätöksessä. Tarkastukset on kuitenkin tehty, leima saatu paperiin ja koneet voidaan hyvillä mielin kutsua paikalle.

Vastaavia esimerkkejä on olemassa myös vesistön hoidosta. Osakaskuntamme osti Metsähallitukselta useana vuonna siianpoikasia. Tuloksia ei alkanut tulla, ja kun asiaa ryhdyimme selvittämään, kävi ilmi, että poikaset olivat yksinkertaisesti liian pieniä selvitäkseen vesissämme. Istutuksen onnistuminen ei ole koskaan yksinkertaisen helppoa, mutta silti tulee kysyä, olisiko pitänyt tutkia ennen hutkintaa? Jos tahtoa tai aikaa ammattitaitoiseen työhön ei ole, eikö olisi sama siirtää sekin leiviskä paikallisille kalatalouspiireille – jotka muuten jo nyt tekevät päällekkäistä työtä.

Metsähallituksen toiminnan pitäisi perustua aitoon haluun toteuttaa sille määrättyjä tehtäviä. Luontopalveluiden alaisuudessa olevat hallintotehtävät eivät voi olla alisteisia yhtiön liiketaloudellisille tavoitteille. Pohjoisen asukkaan näkökulmasta asia tuntuu erityisen käsittämättömältä siksi, että työmatkan varrelta hakattujen metsien tulot eivät suinkaan jää paikkakunnalle tai edes alueelle.

Yksinkertaisena ratkaisuehdotuksena esitänkin, että kuntauudistuksen yhteydessä valtion maa- ja vesialueet uudelleen jaetaan uusien kuntarajojen mukaan. Metsähallituksen tehtävät annetaan paikallisille metsän- ja riistanhoitoyhdistyksille sekä kalatalouspiireille. Päällekkäiset toiminnat lakkautetaan; näin käyttöön saadaan paras asiantuntemus sekä ammattitaito. Pääoma ja saadut tulot helpottaisivat monen syrjäseudun kunnan tukalaa tilannetta. Eikä vähäisimpänä - kiinnostus soidinpaikkoja kohtaan voisi olla paljon suurempaa, jos kyseessä olisi keväisin oman mökkitien varteen ilmestyvä vanha tuttu homenokka.

Erkki Oikarinen
Suomussalmi