MIELIPITEET
Vanhukset tarvitsevat turvallisuutta
Ihmisten ikääntyessä erilaiset muistisairaudet yleistyvät. Ne hiipivät niin hiljaa ja varoittamatta, että ne tulevat aina pääsääntöisesti yllättäen. Läheinen tottuu niihin huomaamatta eikä tahdo eikä monesti osaakaan ottaa niitä vakavasti.
Jarruttavia lääkkeitä on keksitty, mutta ensin pitää uskaltaa myöntää perustotuus, että minäkin olen kehittymässä muistiongelmaiseksi. Tunne siitä ja sen hyväksyminen on vaikeaa. Läheisen tuella siitä usein selvitään. Joskus on hyvä ottaa mukaan se sana nimeltä huumori.

Tilanne on aivan toinen, kun ihminen asuu yksin. Kukaan ei tällöin seuraa läheltä tätä varsin kavalaa muutosta. Sen rakenne on kuin kalaverkko. Langan kohdalla kaikki vaikuttaa olen kunnossa. Verkon silmän kohdalla kaikki on toisin. Pahinta on se, että silmäkoko aina vain suurenee.

Väärä vieras voi tarjota apua

Tämän ilmiön ovat havainneet myös uusi väärinkäyttäjien ryhmä. He ovat myös verkostoituneet keräämään tietoja yksinäisistä vanhuksista. Useilla on oma omistusasunto vanhuuden turvana. Mieltä ja sielua vain monesti askarruttaa yksinäisyys. Elämän iloja on enää varsin vähän. Illalla kahvikupposta juodessa olisi vielä niin mukava vaihtaa mielipiteitä jonkun elävän ihmisen kanssa. Televisio on hyvää seuraa, mutta se vain puhuu eikä koskaan vastaa kysymyksiin. Sen kanssa ei tule riitaa eikä edes kunnon väittelyä.

Sitten ilmaantuu kuin luojan kämmenestä ihminen, joka tarjoaa apua ja kahviseuraa. Käydään joskus ostoksilla ja keitetään ne iltakahvit. Yllättäen tämä uusi ystävä ehdottaa, että eikö hän voisi, vaikka laittaa oikein permanentit päähän, jotta mummo näyttäisi oikein vireältä. Ajatus tuntuu tietysti oikein mukavalta eikä tuloskaan huono ole. Siinä onnen huuman ohella tämä uusi ystävä kyselee, että milloin ne kodinhoitajat käyvät, että ei turhaan satuta yhtä aikaa. Näin seuraakin on pidemmän ajan.

Sitten tulee puheeksi nuo kauppa-asiat. Etenkään liukkaalla ei oikein tahdo uskaltaa asioille. Siihen tulee tosi hyvä ehdotus, käydään kerralla nostamassa isompi summa rahaa sieltä pankista ja hän käy listan mukaan sitten kaupassa. Ei turhaan vaivata palvelun tuottajia, kun hän tekee kaiken pelkästä ystävyydestä.

Yksinäisyys vaivaa edelleen ja kunto heikkenee. Ystävä ehdottaakin, että voit muuttaa hänen kanssaan asumaan. Myydään tämä asunto ensin pois. Eihän niitä perillisiä ole joten kaikki menee sitten aikanaan valtiolle. Hän laittaa ne rahat sitten omalle tililleen ja käytetään ne sieltä sitten, kun tarvitset.

Tämä rohkea ystävä laittoikin asunnon myyntiin, kun se tuntui sovitulta. Kiinteistönvälittäjä olikin rehti mies ja meni mummolta kysymään, että aikooko hän tosiaan vanhoilla päivillä muuttaa toiselle paikkakunnalle vieraan ihmisen luo? Henkilö haluaa varsin kummallisen kaupan, kun ilmoitti olevansa teidän ainoa perillinen. Rahat pitäisi saada käteen. Tuo suomenkieli oli myös vähän murtava niin kuin sukulaiseksi.

Kauppa peruuntui kodinhoitajan tuella ja mummo pelastui vanhainkotiin ja nauttii auvoisia eläkepäiviä kavereiden kanssa. Poliisin mukaan kysymyksessä oli vain rikoksen yritys eikä tutkintaa kannata jatkaa. Tässä yksi aukko vanhusten turvassa meidän yhteiskunnassa. Tutkinta yleensä loppuu kun yhteiskunnalle tulee enemmän menoja kuin tuloja. Tarina on pääkaupunkiseudulta. Tässä on alue, jossa on jo tapahtunut ikäviä asioita. Euroon siirtyminen vei monelta ikäihmiseltä todellisen tuntuman hinnoista. Markat ja eurot menevät sekaisin. Tuomioita pitäisi saada, jotta ennakkotapaukset nopeuttaisivat selvittelyä. Lisäksi kummallisten uusien nuorehkojen ystävien ilmestyminen ikäihmisen auttajiksi pitäisi saada herätyskellot soimaan naapureita myöten.


Timo Nyberg
Kouvola

Julkaistu 15.03.2012 klo 07:00