Tuskin he edes tietävät, millaisilla elämisen ehdoilla heidän äänestäjänsä joutuvat selviytymään. Eivätkä he edes vastaa selviin kysymyksiin. Käskevät vain kyselijän lukea heidän verkkosivujaan. Tällainen asenne henkii hävytöntä ylimielisyyttä, sillä eihän läheskään kaikilla ole verkkoyhteyksiä.

Ihmiset kyselevät, minne SDP:n periaatteet ovat kadonneet. Toivotaan puolueen palaavan takaisin juurilleen. Pelätään, että SDP on äänestäjistään vieraantuneen politiikkansa kanssa lähempänä kannatuksen romahtamista kuin puoluejohto ehkä uskookaan. SDP:n vaalikarja Keski-Pohjanmaalla kaipaa selviä vastauksia kysymyksiin.

Tv:ssä kerrottiin uudesta kuntakartasta, jota laadittiin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen, sd valvovan silmän alla. Mutta Keski-Pohjanmaalla Urpilainen väittää, että emme me vaadi kuntaliitoksia, vaan ne toiset. Mikä on totuus?

Samalla kun SDP on pitänyt yllä hyvinvointivaltion kulissia, se on ollut mukana heikentämässä oleellisesti köyhimmän kansanosan elämisen ehtoja. Äskettäin julkaistiin tutkimus, jossa vertailtiin pienten eläkkeiden ostovoiman kehitystä parin vuosikymmenen ajalta. Esimerkiksi, jos pientä 400-1000 euron kuukausieläkettä korotettaisiin 250 eurolla, silloin eläkkeen ostovoima olisi tutkimuksen mukaan vasta vuoden 1991 tasolla. Kaksikymmentä vuotta SDP on antanut pienten eläkkeiden ostovoiman jatkuvasti heikentyä. Sen takia meillä on nyt äärimmilleen venytetty eläkehaitari, jonka seurauksena moni eläkeläinen joutuu kituuttelemaan toimeentulon äärirajoilla. Eikö demarijohto vähääkään välitä elämänsä ehtoopuolelle ehtineiden ihmisten hädänalaisesta asemasta vai mistä tässä on kysymys?

Yli 65-vuotiailla on tähän saakka ollut maksuton kalastusoikeus. Se on saavutettu etu. Nyt SDP on asiaa pohtivassa työryhmässä esittänyt tämän oikeuden poistamista. Yli 65-vuotiaille määrätään kalastusmaksu, jotta sitä nuorempien maksua ei tarvitse korottaa. Tämä tarkoittaa sitä, että joka vuosi otetaan yli 65-vuotiailta 4 miljoonaa euroa ja annetaan ne nuoremmille. Nyt olisi demareilla selityksen paikka.

Joulun alla hallitus mietti peritäänkö YLE:n kustannukset pakkoverona jokaiselta kansalaiselta, vaikka heillä ei ole lainkaan televisiota eikä minkään sortin tietokonetta. Näitä ihmisiä on noin 120.000. Toisena vaihtoehtona oli kattaa YLE:n kustannukset valtion budjetista. Tämä oli myös kansalaisten ylivoimaisen enemmistön tahto, koska tällöin kustannukset jakaantuisivat kansalaisten maksukyvyn mukaan. Kun päätöksen aika tuli, ministeri Jutta Urpilainen, sd yllättäen kannatti YLE:n pakkoveron toteuttamista ja niin em. vero sai siunauksen. Ainoastaan toimeentulotukea nauttivien ei tarvitse itse maksaa em. pakkoveroa. Miksi Urpilainen käänsi takkinsa? Kaksi vuotta hän on vannonut YLE:n budjettirahoitusmallin nimeen. Hän jopa väitti sen olevan SDP:lle kynnyskysymys. Kysyisin onko Jutta Urpilainen, sd toiminut ministerin tehtävissään siten, ettei hänen tarvitse hävetä katsoessaan äänestäjiään silmiin.


Paavo Lassila
Kokkola