Kuntien hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Vaikka valtion valvonta ja ohjaus tahi EU:n direktiiviohjaus onkin eräiltä osin hyväksyttyä, kuntauudistuksessa ollaan kävelemässä perustuslain yli. Kunnilla - oikeudellisina toimijoina, on tärkeä paikallinen tehtävä mm. perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaamisessa, paikallisessa lainkäytössä asukasläheisesti. Julkisen vallan käytöllä tulisi olla vahva demokraattinen perusta.

Suuri ongelma kulminoituu perustuslain 2 §:n kansanvaltaisuuden periaatteeseen: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen”. Asukasosallisuuden edellytyksiä tulisi kunnioittaa. Perustuslakivaliokunta on aiemmin todennut, että on ongelmallista, jos kuntien päätösvaltaa siirrettäisiin hyvin laajamittaisesti alueelliselle tahi maakunnalliselle toimielimelle.

Asioiden vireillesaattaminen ja valmistelu, kuntalaisten kuuleminen heitä itseään koskevissa asioissa, päätöksentekovalta, luottamushenkilövallan ja viranomaisvallan nykyinen asukasläheinen, suora ja joustava käyttö siirtyisi suuriin kuntakeskuksiin. Kuntauudistuksen tavoitteissa kuntiin jäisi vain yhteispalvelupisteet, joissa olisi etäpalveluna saatavilla julkisia palveluja. Henkilökohtaisen palvelun saaminen ei voi kuitenkaan olla vain suurkuntakeskuksessa asuvan kuntalaisen subjektiivinen oikeus. Tämäkö olisi kuntauudistuksen saatesanoissa mainittua yhdenvertaisuutta ja asiakaslähtöisyyttä.

Lähidemokratiaa vahvistavat toimielimet, kuten mm. nuorisovaltuustot, vanhus- ja vammaisneuvostot, kyläneuvostot, elinkeino- ja hankeryhmät purkautuisivat. Kuntauudistus asettaisi kovia haasteita paikallisyhteisöille ja kansalaisjärjestöjen toiminnalle. Suurkuntaratkaisu purkaisi paikallista yhteistoimintaa tukevat nykyiset kuntayhtymät ja osan Paras-hankkeen myötä syntyneistä juuri palvelutuotantoon siirtyneistä rakenteista.

Kuntien kunnostamista kuitenkin tarvitaan. Rakenteita ja toimintoja tulee virtaviivaistaa. Kuntauudistus rakentuisi kenties parhaiten kuntien keskinäiselle yhteistoimintamenettelylle, jossa valtionvarainministeriö antaa kunnille uudet valtionosuusraamit. Kunnat sopeuttaisivat alueilla keskinäisillä toimillaan palvelunsa demokraattiseen päätöksentekoon pohjautuen – ilman sanelua, pakkotoimia ja karttaharjoituksia. Euro on hyvä konsultti. Veroprosentin korotuspaine toinen.

Muuttaako ministeri Virkkunen myös perustuslakia niin, että yhdenvertaisuussäännös ei koskekaan kaikkia. Kuntalaisen ja komentokeskuksen välinen etäisyys yhdenvertaisuussäädöksellä mitaten kasvaisi kestämättömälle tasolle. ”Asianne voidaan ratkaista kansliapäätöksenä ilman kuulemistanne”.

Risto Simonen