Itselläni on hyvin samankaltainen 14-vuotias autistinen poika. Konkreettinen ero näiden kahden välillä on se, ettei poikani ole koskaan puhunut toisin kuin Oskari, vaan hän viestittää haluamansa ilmeillään ja eleillään. Nykyisin hän lisäksi ottaa kädestä kiinni ja vie haluamaansa suuntaan.

Lukiessani artikkelia tunteeni kiersivät kuin suurta vuoristorataa. Välillä itketti, välillä ihmetytti ja välillä nousivat oikein vihan tunteet pintaan tätä hyvinvointiyhteiskuntaa kohtaan. Mielestäni tämän artikkelin kuvauksessa ei missään kohtaa ollut havaittavissa minkäänlaista hyvinvointia Oskarin elämässä ja arkipäivässä.

Autistisen pojan pakkoliikkeet tukahdutettiin sitomalla ”pakkopaitaan” tai lepositeillä käsistään, jaloistaan ja vyötäröstään yksin yöksi vuoteeseen, lukittuun huoneeseen. Myös poikani on ollut Ylisellä pari viikonloppua alle kouluikäisenä ja huomattuani heidän ”hoidolliset” menetelmänsä en ole häntä sen koommin sinne vienyt.

Vammaisella ei ole valinnan vapautta

Käsitykseni autismisairaudesta on sellainen, että juuri rajoittamalla pakkokeinoin nämä pakkoliikkeet vain voimistuvat ja lisäävät haastavaa käytöstä. Artikkelissa todettiin, että henkilökunta perustelee edellä mainittuja rajoittamistoimenpiteitä asukkaiden ja henkilökunnan turvallisuudella. Käsittääkseni hyvinvointivaltiossa riittävän henkilökunnan mahdollistamassa asumisyksikössä tulisi todella harvoin turvautua tällaisiin rajuihin, ihmisarvoa loukkaaviin toimenpiteisiin.

Meillä Pirkkalassa ollaan suunnittelemassa kehitysvammaisille asumisyksiköitä ja piirustuksia on käännetty ja väännetty jo monta erilaista. Alkujaan asumisyksiköt olivat suhteellisen hyvänkokoisia mutta varsin pian huonekoko pieneni useita neliöitä ja samalla yhteinen toimitila koki ennennäkemättömän kutistumisliikkeen.

Näissäkin asioissa tulisi ottaa huomioon näiden tulevien asukkaiden todellinen tarve, tulevathan he asumaan koko ikänsä tässä heille osoitetussa yksikössä. Heillä ei ole samaa vapautta kuin terveillä valita haluamansa asunto ja muuttaa halutessaan. He ovat tavallaan sidottuja vankeja asumisyksikköönsä.

Toivon todella koko sydämestäni, että kunnassamme tullaan kiinnittämään ihan oikeasti huomiota asumisyksiköissä asuvien henkilöiden tarvitsemiin palveluihin ja että asukkaat tulevat saamaan ammattitaitoisen ja riittävän määrän avustavaa henkilökuntaa, jotta heidän ihmisoikeutensa eivät kärsisi kuten artikkelissa esiintyneen Oskarin oikeudet. Toivon, että kunnan päättäjät ja luottamushenkilöt perehtyisivät näihin asioihin ennen kuin tekevät kehitysvammaisia koskevia asumis- ja hoitopalveluja koskevia päätöksiä, jotta kehitysvammaisilla olisi mahdollisimman hyvä loppuelämä palvelujen Pirkkalassa.


Armi Kärki
Perussuomalainen valtuutettu ja kh:n jäsen