Joidenkin suurta arvostusta nauttivien henkilöiden puheissa on kuulunut huolestumista yhteiskunnan epäkohdista, kuten nuorison syrjäytymisestä. Ovatkohan nämä henkilöt valmiita konkreettisiin toimiin asioiden korjaamiseksi? Rahaa heillä jo on enemmän kuin eläessään kykenevät kuluttamaan, mutta silti se tuntuu olevan ainoa liikkeellepaneva voima heidän toimissaan.

Ahneudelle on aika laittaa rajat.

Jotta ylimitoitetuille palkkioille olisi jonkinlainen moraalinen oikeutus, ne tulisikin ohjata täysimääräisesti rahastoon, jonka varat ohjattaisiin syrjäytymistä ehkäisevään työhön, jolloin niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty.

Varhainen puuttuminen perheiden ongelmatilanteisiin, tehokas ja rinnalla kulkeva opinnonohjaus ja syrjäytyneiden tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten auttaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Anneli Joenhelmi-Keto
Pelkosenniemi