Maamme erityisasemaa korosti sekin, että venäläisillä ei ollut kansalaisoikeuksia Suomessa. Venäläisiin suhtauduttiin samalla tavalla kuin muihinkin ulkomaalaisiin.

Käytännössä Suomea hallitsi hallituskonselji eli hallitus, joka jakaantui talous- ja oikeusosastoon. Myöhemmin hallituskonseljin nimi muutettiin senaatiksi. Oikeusosasto toimi Suomen korkeimpana oikeutena. Talousosasto johti koko siviilihallintoa ja se jakaantui viiteen toimituskuntaan. Senaatti käytti ylintä valtaa ja teki päätöksensä keisari-suuriruhtinaan nimissä. Senaatin toimien laillisuutta valvoi prokuraattori, joka oli Suomen ylin lainvalvoja. Pietarissa Suomen asioita keisarille esitteli Suomen asiain komitea, joka oli myös suomalaisten käsissä.

Keisareiden välillä oli eroja, mutta useimmiten keisari puuttui suomalaisten esityksiin vain harvoin. Tässä on erittäin olennainen ero nykyiseen EU-Suomen käytäntöön, sillä EU:n lainsäädäntö menee Suomen lakien, jopa perustuslain edelle. Noin 3/4 lainsäädännöstämme on käytännössä direktiivien eli EU-lainsäädäntöohjeiden kääntämistä.

Suomella oli autonomian aikana myös oma tullilaitos. Nykyään se on kokonaan EU:n hoidossa, ja tullimaksut menevät suoraan EU:n pohjattomaan kassaan. Suomi sai myös 1800-luvulla oman rahan ja oman keskuspankin. Nyt Suomen rahapolitiikasta päätetään Euroopan Keskuspankissa. Myös monet muut keskeiset asiat, kuten esim. maatalouspolitiikka on nyt kokonaan EU:n käsissä.
Yhteenvetona kaikesta ei voi tulla kuin yhteen johtopäätökseen: paljon parjatulla autonomian ajalla suomalaiset päättivät enemmän omista asioistaan kuin nykyisen EU-autonomian aikana. 1800-luvulla Suomi syntyi ja kasvoi kansakuntana muiden rinnalle.

Asioista ei haluta antaa oikeaa kuvaa, sillä se olisi turhan ikävä tosiasia nykyisen valtaeliitin kannalta. On siis helpompaa antaa valheellinen kuva, koska suomalaisten mieliin on iskostettu kuva autonomian loppuajan venäläistämisajoista. Nuo tapahtumat ovat totta, mutta vain osatotuus yli sadan vuoden ajasta autonomisena suuriruhtinaskuntana.

Jos nyky-Suomen omaa päätösvaltaa verrataan Yhdysvaltain osavaltioiden omaan päätösvaltaan, niin ne ovat aika pitkälti verrannollisia keskenään. Silti kukaan ei väitä, että esim. Texas olisi itsenäinen valtio.
Vedin Suomen lipun salkoon viimeksi itsenäisyyspäivänä 1994, sillä 1.1.1995 alkaen maamme ei ole enää ollut itsenäinen. Suomen lippu on minulle itsenäisen isänmaan vertauskuva, siksi nostan sykähdyttävän uljaan kansallislippumme uudelleen salkoon vasta itsenäisyyden palauduttua. Minun elinaikanani tuo tavoite tuskin toteutuu, mutta poikani on luvannut tehdä sen puolestani.
Suomen kansasta noin puolet suhtautuu Euroopan Unioniin kielteisesti. Siksi  meilläkin pitäisi siirtyä monen muun maan tapaan viettämään kansallispäivää itsenäisyyspäivän sijaan. Silloin me kaikki voisimme juhlia yhdessä yhteistä isänmaatamme ja suomalaisuuttamme.

Reijo Tossavainen
Valkeala - Savitaipale