Toimittajista suurin osa on jonkin sortin mukasuvaitsevia ja mukasivistyneitä punavihreitä. Mukasellaisia siksi, että he suvaitsevat vain oman maailmankuvan mukaiset asiat ja ihmiset.

On myös paljon asiallisia, ammattinsa osaavia toimittajia. Heitä tapaa lähinnä maakuntien sanoma- ja paikallislehdistä.

Eniten ammattitaidottomia on pesiytynyt isoihin mediataloihin, kuten Hesari/Sanoma, Yle, MTV ja Alma-Media.

En muista yhtään perussuomalaisiin asiallisesti suhtautuvaa kannanottoa Hesarin pääkirjoitussivulta. Siksi olen usein pohtinut, että millä oikeudella? Mistä tähän tulee valtuutus? Ei ainakaan lukijoilta, sillä lehden linja poikkeaa lukijoiden koostumuksesta.

Lehden toimitus toimii yllättävää kyllä samaan tapaan kuin kommunistimaissa koko yhteiskunta. Niin sanottu "demokraattinen sentralismi" on valitseva käytäntö. Vallassaolijat valitsevat itselleen mieluisaa seuraa. Se johtaa ennenpitkää touhun yksipuolistumiseen.

Parhaimmillaan toimittajat ovat vallan vahtikoiria. Huonoimmillaan he ovat lauma rakkikoiria, jotka nostavat jalkaansa sopivaksi katsomassaan paikassa.

Toimittajat ovat tärkeä ammattikunta. Heidän pitää kertoa asiat sellaisina kuin ne ovat. Myös ikävät asiat.

Toimittajien on kerrottava totuus. Neutraalisti, asettumatta itse tuomarin ja maailmanparantajan rooliin.

Sosiaalinen media on Perussuomalaisille erityisen tärkeä. Enää emme ole sen varassa, että toimittaja päättää ketä haastattelee, mitä kysyy ja mitä johtopäätöksiä hän siitä tekee.

Asiat on oikaistava sosiaalisen median kautta. Enää ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan.

Tulevaisuudessa perinteinen media menettää ja sosiaalinen media vahvistaa asemiaan. Samalla perinteinen media joutuu ottamaan huomioon entistä enemmän sosiaalisessa mediassa vaikuttavat virtaukset. Ylimielisistä toimittajista tulee "tavallisia kuolevaisia".


Reijo Tossavainen
kansanedustaja (PS)
ent. paikallislehden kustantaja/päätoimittaja