Suoraan valtion kassasta puolueille annettavan puoluetuen piti lopettaa puolueiden epämääräinen rahoitus. Esimerkiksi 1920-luvulla Suomen kommunistista liikettä rahoitettiin myymällä Venäjän rikkailta ryöstettyjä jalokiviä.
  Silloisia valtapuolueita ei miellyttänyt SMP:n nousu merkittäväksi eduskuntapuolueeksi. Vuonna 1974 pidettävät presidentinvaalit lähestyivät ja presidentti Urho Kaleva Kekkonen halusi jatkaa presidenttinä ilman vaaleja poikkeuslain turvin. Poikkeuslain saamiseksi voimaan ennen vuotta 1974 edellytti, että eduskunnasta tuli löytyä viisi-kuudesosan enemmistö lain kiireelliseksi julistamista varten. Esteinä olivat SMP:n eduskuntaryhmä, osa kokoomuksesta ja joitakin muita.
  Tilanteen laukaisemiseksi ja poikkeuslain läpiviemiseksi presidentti hajotti eduskunnan ja pani toimeen uudet vaalit. 1972 toimitetuissa eduskunnan hajoitusvaaleissa SMP vei edelleen eduskuntaan 18 kansanedustajaa. Umpikuja poikkeuslain tekemiselle oli edelleen olemassa.
  Tässä tilanteessa jäi ainoaksi mahdollisuudeksi etsiä heikkoja kansanedustajia, jotka olisivat talousetuja saatuaan, valmiita siirtymään poikkeuslain kannattajiksi. Väitetään, että tässä selvittelyssä käytettiin apuna jopa siihen aikaan toiminutta, tunnettua hypnotisoijaa, joka käytti taiteilijanimeä Oliver Hawk.
  SMP:n eduskuntaryhmästä löytyikin 13 edustajaa, jotka olivat valmiit rahalla pettämään puolueensa ja äänestäjänsä. Muutamassa vuorokaudessa tehtiin puoluetukilakiin muutos niin, että jos puolueen eduskuntaryhmästä eroaa vähintään puolet kansanedustajista ja he perustavat oman ryhmän ja puolueen, heille maksetaan päälukunsa mukainen osuus puoluetuesta. Näin syntyi SETELISELKÄRANKAINEN Suomen Yhtenäisyyden Puolue (SKYP).
Tällä tavalla presidentti Kekkosen valitsemiseksi poikkeuslailla ilman vaaleja löydettiin riittävä enemmistö. Puoluetukea siis käytettiin johonkin muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen.

  Tälle vuodelle valtion budjetissa on varattu puolueiden tukemiseen noin 15 miljoonaa euroa. Lisäksi tulevat vielä puolueiden lehdistötuet, eduskuntaryhmille maksettavat kansliamäärärahat, rahat avustajien palkkaamiseen kansanedustajille sekä avustukset mitä moninaisimmille puolueita lähellä oleville järjestöille.
  Oma lukunsa ovat piilopuoluetuet. Myös kunnallispolitiikassa näitä piilopuoluetukiaisia liikkuu. Valtuustot myöntävät ilmoitustukea kunnallisten ilmoitusten muodossa sellaisillekin puoluelehdille, joilla on vain kourallinen lukijoita.
  Onko vuonna 1966 säädetty puoluetukilaki vähentänyt hämärärahaa ja puolueiden riippuvuutta ulkopuolisista rahoittajista? Mielestäni ei. Puolueiden organisaatioita on paisutettu ja kuluja kasvatettu. Puolueiden palkkalistoille on palkattu vaikka sen kymmenen sortin päälliköitä miettimään jos jonkinlaisia rahan keräämisen konsteja. Se vanha sanonta ”syödessä ruokahalu kasvaa” pitää edelleen paikkansa. Myös puolue-elämässä. Tämän ovat viime kuukaudet osoittaneet.
Suomea on mainostettu yhtenä maailman vähimmin korruptoituneena maana. Minä en ole tähän koskaan uskonut. Suomessa on vain pystytty tähän saakka ovelasti peittelemään näitä asioita. Nyt on kupla puhkeamassa. Tästä voidaan kiittää Suomen vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä. Ilman niitä poliittiset taloushait saisivat vapaasti uida sameissa vesissämme.

Näin mietiskelee,

Pentti Kettunen
ex-kansanedustaja
kaupungin- ja maakuntavaltuutettu (ps)
Kajaani