Kiireen lisääntyminen on selviö. Kilpailu kasvaa ja kilpailu työstä lisääntyy. Jatkuva epävarmuus on aina perheissä ja yrityksissä läsnä. Mikään ihmisen hyvinvointia parantava EU -lupaus ei ole täyttynyt. Metsäteollisuus häviää Suomesta. Maatalous myös näivettyy pikku hiljaa tukien kiristyessä. Euro on nyt kaikille kallis ja kauppa ei käy! Olemme kuuliaisia EU:n juoksupoikia! Huono politiikka ei anna, eikä pyydä anteeksi. Elämän on jatkuttava.
  Suomi on menettänyt sen, mistä on aikanaan taisteltu. Se on nyt mitätön osa EU:ta. Läänit ja kunnatkin ovat pian historiaa. Ihmiset ovat vaan säästöjen pelinappuloita EU:n monopolissa, jossa iso syö pieniä.
  Suomen pian jo entinen ylpeydenaihe, terveydenhuolto, keskittyy (lue rappeutuu), ja ihmiset joutuvat raahautumaan ympäri Suomea keskittyneisiin terveydenhuoltopisteisiin, jopa satoja kilometrejä. Lääkärit eivät juuri liiku, vaan potilaat. Iästä ja kunnosta riippumatta.
  Myös terveysasemien päivystyksissä kaikki keskittyy. Ihmisiä pakkojuoksutetaan hyvinkin kaukana oleviin päivystyspisteisiin. Vastuuta ei ota kukaan eikä mistään! Jos joku menettää henkensä näissä raatorahdeissa, niin mitä sitten, kun vaan säästöä syntyy!? Olemme takertuneet häikäilemättömän kilpailun EU –verkkoon, ja säästämme itsemme hengiltä.
  Säästön syntyminen tarkoittaa aina ja vuoren varmasti myös palvelun heikentymistä. Mikä on arvo sillä, että omalla paikkakunnalla on oma päivystys ja toimiva kohtuuhintainen terveydenhuolto, joka ottaa ihmisen huomioon ihmisenä, eikä rahtiraatona?
  Tämä suomalainen arvokeskustelu olisi aloitettava, koska pian ei ole niitä arvoja ja perinteitäkään, mistä keskustella!

Lauri Hernesniemi
Kannuksen kaupunginvaltuuston jäsen (Ps)