Niinpä 2000-luvun alun nousukauden huumassa tehdyt virhesijoitukset erääntyvät nyt sosiaali- ja terveystoimessa resurssipulana ja palveluiden alasajona. Taannehtivasti nuo vikapaikkaan hukatut eurot on kunnissa vuosi toisensa jälkeen vaikeampi palauttaa.

Ikävän osansa sosiaali- ja terveystoimen nykytilasta saavat myös määrällisesti riittämätön hoitohenkilökunta. Meidän kontolle jää ottaa vastaan ne syyllistämisen purkaukset, joita luottamustoimissaan ryvettyneet sijoittajat ja tarttis tehdä jotain –tyypit median paineesta tarkoitushakuisesti suoltavat.

Myös perheenjäseniään hoitamaan kykenemättömät ja luvattuihin palveluihin tyytymättömät omaiset kuormittavat, usein jo ylikuormittunutta, hoitohenkilökuntaa ilmaistessaan pahan olon tuntemuksia. Mikään näistä ei houkuttele uusia työläisiä hoitoalalle.

Omaiset ovat tärkeä voimavara

Eräs ongelma on suomalainen kulttuuri, jossa esim. vanhukset eivät enää elä perheen sisällä, vaan ihan muualla. Monessa muussa kulttuurissa vanhukset ovat osa perhettä ja heidän paikkansa on elinkaaren loppuun asti kotona Ei tule pohdittavaksi kysymyksiä "minne vanhukset sijoitetaan tai kuka vanhuksista huolehtii". Myös lastenhoidon monet ongelmat ratkeavat, kun isovanhemmat ovat osa perhettä. Kunnille tämän mallin kaltainen kotihoito-järjestelmä toisi mittavat säästöt, joten sen kehittäminen tulisi ottaa työn alle.

Omaisia ei tule kuitenkaan syyllistää vaan päinvastoin. Heitä tulee kannustaa osallistumaan perheenjäsentensä elämään, johon esim. henkilökohtaisen virikkeellisen toiminnan järjestäminen tarjoaa verrattoman mahdollisuuden.

Hoidossa olevan voi hakea hoitokodeista mm. kävelylenkille, ajelulle, elokuviin tai kirjastoon ilman suuria taloudellisia ponnistuksia. Myös kunnat järjestävät tilaisuuksia läpi vuoden, joihin osallistuminen on maksutonta. Omaisen seurassa vietetty aika on laatuaikaa kaikille.

Mikki Nieminen
Nummi-Pusula