Tämä tarkoittaa siis sitä, ettei meillä vammaisilla ole ihmisoikeuksia ja olemme siis joidenkin eläinten tavoin "metsästettävissä". Tuskin tarvitaan edes kaatolupaa.

Kuinka tämä on mahdollista?

Ulkoministeri Stubb myönsi, että on usein vähän vaivautunut olo asian tullessa puheeksi. Toisaalta eräs virkamies selitti asian, että jos se ratifioitaisiin, niin siitä saattaisi seurata, että joku kaltoin kohdelluksi itsensä kokeva saattaisi valittaa vaikka ihmisoikeustuomioistuimeen ja siitä taas saattaisi seurata vaikkapa valtiolle kuluja.

Mitä sitten on vammaisuus?

Se on pysyvä haitta jokapäiväisessä elämisessä, johon ei ole lääkettä tai muuta parannuskeinoa. Hammassärky ei siis ole vammaisuutta. Ei myöskään "dagen efter" tila.

Nyt joku huomauttaa, että onhan meillä kunnissa mm. vammaisneuvostoja. Jos sellainen on, on sillä todella eräitä lakiin perustuvia tehtävävelvollisuuksia. En tiedä onko silloin, jos ko. yhdistetty vammais- ja vanhusneuvosto. Edellämainittu elin onkin mielenkiintoinen, sillä väistämättömästi tulee mieleen, että jokainen vanhus on samalla vammainen ja vanhuus on vammaisuutta. No, todella eihän sitä voi peruuttaa, vaan on se otettava vastaan tai sitten...

Mutta tiedetäänkö vammaisneuvoston tehtävistä edes asettavan elimen taholla? Uskallan epäillä. Toisaalta eivät kyllä viranhaltijatkaan tiedä asiasta. Herää siis kysymys, kenen on vastuu, jos vammaisasioiden hoitajiksi valikoituvat asioista vähiten tietävät. Nyt kun vielä voimassaolevaan vammaispalvelulakiin on syyskuun alussa tullut vaikeavammaisten palvelulain täydennys, niin missä on siitä heille tiedotettu. Selviää vähemmällä niin kuin se valtiovallan edustaja radiossa selitti, että nehän saattavat vielä pyytää ihmisoikeuksiakin.

Ja mitä se nyt sellainen ???

Rainer Kyyrönen