MIELIPITEET
Työvoimapulan arkinen todellisuus
Onko asiantuntijoilla ja politiikoilla mitään vastuuta? Onko ennustaminen ja arvioiminen ihan puhtaasti vastaanottajan varassa? Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että vastuu todellakin on kuulijalla.

Itse olen kuunnellut jo monenlaisia työvoimapulaan ja työelämästä poistujien määrään liittyviä lausuntoja. Yhteistä niille on ollut, että paikkansa pitävyys on ollut todella heikkoa.

Olen kiertänyt Suomen maata ristiin rastiin ja erityisesti Pohjoisen Suomen alueella. Aivan yleisesti on tiedossa ja puheena, että ei ole oikein töitä tarjolla. Eli on työnantajapula. Ja osa-aikatyö ei ole monenkaan aikuisen ratkaisu, koska talous menee aivan sekaisin. Viranomaiset näyttävät mielivaltansa ja pyytävät kuittia kuitin perään. Rahantulo menee hankalaksi.

Uudet eduskuntavaalit lähestyvät ja kansaa kosiskellaan monipuolisesti. Helppo ja järkevä tapa olisi lisätä työllisyyttä siten, että osa-aikatyö tehtäisiin kannattavaksi. Esim. minimihyöty + 100 euroa kuukaudessa kaikkien tukien jälkeenkin. Byrokratia minimiin ja virkamiehen kyykytysoikeus pois. Eli hävitä ei voi työtä tekemällä.

Mielestäni työttömyyden hoitoon pitäisi pureutua tosissaan. Ja se ei muuten onnistu, ellei siihen suhtauduta vakavasti ja rehellisesti. Ja nykyisten työttömien pitäminen työkuntoisina on myös yhteiskunnan kannalta tärkeää. Siksi maksaminen "makaamisesta" ei ole omiaan pitämään työkykyä yllä.

Jos oikeasti haluamme kehittää yhteiskuntaamme, olkaamme rehellisiä. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä keksitä synonyymeja selittämisen kulttuurille. Järkyttävä termi esim. köyhyydelle on hyvinvointivaje. Tällä systeemillä on selvää, että pahoinvointi lisääntyy yhteiskunnassamme ja sitä on jo tarpeeksi.


Työllistävin terveisin,
Marko Hoikkaniemi
kirjailija
Kiviniemi

Julkaistu 14.01.2010 klo 13:17