Yllätys olikin melkoinen, kun muutaman vuoden säästämisen jälkeen valtiovalta päättikin muutella vapaaehtoisten eläkkeiden ehtoja. Samalla monelle paljastui, että ”vapaaehtoisuus” tarkoittikin sitä, että vakuutusta ei voi käytännössä päättää. Eläkevakuutukset ovat olleet tuottoisia vakuutusyhtiöille, eroon ei pääse, siirtää ei voi ja kuluina on lohkaistu jopa 5 prosenttia. Kun osakkeiden pitkän aikavälin tuotto on noin 9% niin tuottoa tulee vain, jos sijoitukset ovat riskipitoisia. Varmempien sijoitusten, kuten valtionlainojen, tuotto-odotus on nyt alle viisi prosenttia, joten kukahan tässä nyt oikein tienaa?

Todelliset kulut ovat selvinneet vasta käytännössä, liian myöhään. Vakuutusyhtiöt ovat jopa esittäneet että säästetyt varat olisivat säästäjien yhteisiä. Eläke määräytyisi keskimääräisen eliniän odotuksen mukaan. Eläkettä maksettaisiin tasaisesti koko loppuelämän. Sanat eivät riitä kuvailemaan tällaisen rahastamisen yrityksen törkeyttä.

Jos eläkevakuutus on otettu ennen 6.5.2004, on 2009 loppuun mennessä säästetyt varat käytettävissä 58 tai 60 ikävuodesta alkaen. Vapaaehtoisten eläkevakuutuksien verotusta muutettiin 2004, sopimukset, jotka on avattu ennen 6.5.2004, saivat viiden vuoden siirtymäajan. Nyt sopimukset muuttuvat vielä siten, että ajalla 2010 - 2016 maksetut maksut ovat nostettavissa vapaaehtoisena eläkkeenä vasta 62 ikävuodesta eteenpäin.

Nyt Eduskunta on hyväksynyt pitkäaikaissäästämisen verotusta koskevan uuden lakiesityksen. Vuodesta 2017 alkaen maksetuista maksuista kertyvä eläke on nostettavissa vasta lakisääteisessä eläkeiässä, joka on tällä hetkellä 63 v. Lakimuutosta veroetujen laajentamisineen yritti vuosia sitten ns. siva-työryhmä, mutta demarit kaatoivat sen 2004. Nyt tiukennusten lisäksi on ilmeisesti tulossa myös muutamia kuluttajalle myönteisiä etuja.

Eläkevakuutuksia voi irtisanoa ja siirtää yhtiöstä toiseen. Mutta vieläkin puuttuu tärkein, mahdollisuus lopettaa eläkevakuutus kokonaan, ilman erityisiä ehtoja. Mielestäni varojen nostamiseen liittyvät yksipuoleiset ikämuutokset ovat niin olennaisia ehtojen muutoksia, että sen perusteella kuluttajalla tulisi olla oikeus irtisanoa nämä pankkitueksi muuttuneet ”sijoitukset”. Tavallisen palkansaajan asemaa muutellaan ilman mitään vaikuttamisen mahdollisuutta. Samaan aikaan herraeliitti saa kultaisia kädenpuristuksia ja omia etujaan. Päättäjien muuttaessa eläkkeitä siten, että tulevat leikkurit koskevat kaikkia muita paitsi heitä itseään. Ne joilla on vähän joutuvat luopumaan paljosta, ne joilla on jo nyt eivät luovu mistään. Tämä on sitä uuden ajan ”yhteisvastuuta”!.

Raul Lehto