Itä-Lapissa asuva varmasti ihmettelee, minkä takia hän tai hänen lapsensa joutuu istumaan ruotsin tunneilla opiskelemassa kieltä, jota puhuu yhdeksän miljoonaa ihmistä - Ruotsissa. Näistäkin ehdoton enemmistö puhuu hyvää englantia.

Monet muutkin kyselyt osoittavat sen, että kansa on kaksikielisyydestä ilman pakkovenäjääkin valmis luopumaan. Ruotsi kahlehtii suomalaista, joka haluaa edetä urallaan tai pyrkii esimerkiksi valtion virkamieheksi. Pakkoruotsin puolustukseksi ei kielirikkauden ylistys auta, sillä pakollinen ruotsi on tehokas este muiden valinnaisten kielten opiskelulle. Moni suomalainen nuori osaa kymmenen vuoden koulun jälkeen huonoa ruotsia, mutta 100 miljoonan puhujan saksa jäi oppimatta, koska kahden vieraan kielen rinnalle ei kolmatta haluttu valita.

Pakkoruotsin puolustajien perustelut ovat lähinnä huvittavia. Vedotaan kielitaidon monipuolisuuteen, jota pakkoruotsi itse asiassa vain murentaa. Toisekseen vedotaan historialliseen perintöön, eli siihen, kuinka suomalaisten tehtävä on vaalia Ruotsin suurvalta-ajan reliikkejä. Käytännön perustelut ovat kaikki kuitenkin selvästi kaksikielisyyttä ja ruotsin pakollista opettamista vastaan.

Kaksikielisyys on nykyaikoihin asti täysin perusteetta selvinnyt jäänne, johon kansaa lähellä olevien poliitikkojen on otettava väsymättä kantaa. Suomalaisten uskoa politiikkaan on omiaan laskemaan se, että kansan enemmistön tahdosta huolimatta ei muutosta tai edes muutosehdotuksia tehdä. Nykypuolueista ainoastaan perussuomalaiset on ohjelmaansa listannut pakkoruotsin vastustamisen- siitä on hyvä lähteä.

Kyllä kansa tietää, vai miten se meni.

Matti Akseli Erkkilä
Kittilä