Tuntemani ja arvostamani Helsingin rikospoliisin rikoskomisario Seppo Sillanpää kirjoittaa sunnuntain (27.3.2010) Hesarin mielipidesivuilla, että Suomessa ei ole kunnolla havahduttu prostituutiorikollisuuden uhkaan. Sillanpää tietää mistä hän kirjoittaa. Hän on vuosien ajan hoitanut päätyönsä ohella paritusrikostutkintaa Helsingissä ja muualla Suomessa.
Paritusrikoksille ja laittomalle maahanmuutolle on yhteistä se, että kyse on puhtaasti järjestäytyneen rikollisuuden alasta. Viranomaiskulttuuri on hakoteillä ja oikeuslaitoskin hapuilee rikosnimikkeiden kanssa. Maassa on liian vähän väkeä tutkimassa näitä juttuja ja huomio on käännetty osin vääriin asioihin. Näin kokeneen rikostutkijan mukaan.
Sillanpää korostaa kirjoituksessaan, että tämä rikosala vaatii oman ryhmän ja koska paritusrikollisuus ja ihmiskauppa on kansallista ja kansainvälistä, asia kuuluu KRP:lle.
Suoraselkäinen Sillanpää puhuu asiat halki. Sääli hyvää miestä, sillä yleensä virkamies ei voi puhua kuin yhtä totuutta. Se on se virallinen totuus.
Ikävä realiteetti on se, että pääosa suomalaisesta prostituutiosta on organisoitunutta ja yhteiskuntamme ulkopuolisten tahojen kontrolloimaa. Tieto siitä, että itärikolliset valtasivat alan, tuli Suomen poliisille suomalaisten prostituoitujen kertomana. Suomalaisnaisille oli annettu mahdollisuus joko alistua paritusorganisaatioon tai lähteä alalta.
Hesari julkaisi joskus jo 2000-luvun alussa kartan siitä miten itärikolliset olivat jakaneet Suomen keskenään. Eri mafiaperheillä oli eri maantieteelliset alueet Suomessa, jossa he toimivat. He välttivät siis keskinäistä kilpailua ja konfrontaatiota.
Viron lehdistössä julkaistujen nimien perusteella voi todeta, että itämafiosoilla näyttää usein olleen KGB-menneisyys takanaan. Siksi toimintatavat ovat oletettavasti hyvin ammattimaisia ja julmia.
Valtakuntamme turvallisuuden kannalta vaarallista onkin se, että nämä entiset KGB-miehet hääräävät ammattirikollisina Suomessa. Olisi perin naiivia olettaa heidän vanhojen KGB-suhteittensa jääneen unohduksiin itärajan takanakaan. Niin ikävää kuin se onkin, nykyajan teknologia mahdollistaa asioiden ja bisneksen junailun siten, että varsinaiset päätekijät toimivat ikäänkuin olisivat Suomessa, vaikka he tosiasiallisesti istuvat päätteittensä ja kännyköidensä ääressä fyysisesti Pietarissa ja Tallinnassa.
Tutkimuksissa on havaittu, että järjestäytynyt ihmiskauppa ja prostituutio on yleensä vain osa vyyhteä. Samat organisaatiot toimivat myös huumeiden ja alkoholin jakelukanavina. Rahanpesua esiintyy myös. Kun ajatellaan ongelman kokonaisvaltaista suuruutta ja systeemissä pyöriviä satoja miljoonia euroja, on käsittämätöntä kuinka vähälle keskustelulle ja huomiolle nämä asiat ovatkaan jääneet valtakunnallisessa sisäpolitiikassamme. Asian vakavuuteen nähden, ihmettelen, että poliittinen johtomme ei reagoi tapahtumiin. Reagointiin olisi aihetta.
Välinpitämättömyydestä ja mukavuudesta kumpuava sinisilmäisyys ja suvaitsevaisuus johtavat arvaamattomiin lopputuloksiin. Syntyvät ongelmat eivät häviä silmiä sulkemalla. Järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tarvitaan päättäväiset ministerit ja rohkea virkamieskunta. Johtavien poliitikkojen tehtävänä on luoda toimiva lainsäädäntö ja taata poliisille riittävät resurssit.
Olen täysin samaa mieltä rikoskomisario Seppo Sillanpään kanssa siitä, että paritusrikollisuuteen keskittyminen tuottaisi suurimmat edut. Paritus- ja ihmiskauppa ovat niitä alueita, joissa liikkuvat suurimmat summat ja isoimmat konnat.
Veijo Eskelinen
Porvoon Perussuomalaiset