Ei ole montakaan viikkoa kulunut siitä, kun Lappeenrannan valtuustossa käsiteltiin lastensuojelua Lappeenrannan kaupungissa nyt ja lähitulevaisuudessa. Kaikissa lapsiin kohdistuvissa päätöksissä piti olla ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana se, mikä on lapsen etu käsiteltävässä asiassa, mikä on lapsen paras? Nyt kuitenkin tehdään täysin toisenlaisia suunnitelmia kuin mitä lastensuojeluun juuri päätettiin kauniisti papereissa korulausein.
Kun päivittäin luemme lehdistä ja saamme postia näistä koulujen lakkauttamissuunnitelmista, täytyy todella ihmetellä sitä, että lapsetko laitetaan säästöjen maksumiehiksi – pienet lapset, alakoululaiset ja päiväkotilapset.
Voivatko virkamiehemme ja naisemme todellakin kävellä valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten yli mennen tullen. Eikö kukaan uskalla kyseenalaistaa suunniteltuja päätöksiä? Kuinka on mahdollista, että Lappeenrantaan suunnitellaan peräti 1500 oppilaan kampusta Kimpiseen?
Tähän samaan kompleksiin aiotaan sijoittaa mm. Alakylän koulun pienet ala-asteen oppilaat ja heidän turvallinen oma koulunsa jätetään homehtumaan. Viereen rakennettiin toimiva uusi päiväkoti, jonka piti olla täydentävänä palveluna koulun kyljessä. Olisi todellakin mietittävä uudelleen ja tarkkaan Alakylän koulun kohtalo. Rakennetaan uusi koulu samalle paikalle. Me emme voi säästää lasten eduista.
Jos koulupolitiikkamme suunta on sama kuin ennen Neuvostoliitossa, suuruuden ihannointi, olemme hukassa. Keskittäminen on todella kammottava tie, tätä tarjoaa EU ja tätä tarjoaa Lappeenrannan kaupunki. Pystymme varmaan parempaan palveluun veronmaksajille.
Suuret koulut ovat pienille lapsille pelottavia, ahdistavia ja kolkkoja. Palvelus jonka tällä tavalla annatte lapsille on todella kaikkea muuta kuin lapsen parasta. Pienet koululaiset tarvitsevat tutun turvallisen koulun, pienet luokkakoot ja ryhmät. Turvallisen lyhyen koulumatkan. Omat tutut opettajat. Kuinka kuvittelette lapset liikkumaan Kimpiseen vilkkaan liikenteen sekaan? Puhumattakaan mitä ahdistus aiheuttaa mielen terveyteen myöhemmin. Saamme entistä enemmän varata rahaa ongelmiin joita lapsen käytöshäiriöt ja pahoinvointi aiheuttavat tulevaisuudessa.
Kyläkoulujen lopettamiset ovat usein suoranaisia kuoliniskuja kyliin. Lapset viihtyvät paremmin pienissä kyläkouluissa, arvosanat ovat hyviä, oppiminen ja harrastaminen pienessä kyläkoulussa on innostavaa ja ihmisläheistä, inhimillistä. Kiusaaminen ja muu ilkivalta on vähäistä, käytöshäiriöitä on hyvin vähän. Koulumatkat ovat lyhyitä ja aikuisillakin on mahdollisuus koulun tiloissa harrastuksiin.
Tehdään päätöksiä jotka ovat lapsen edun mukaisia, ei laiteta lapsia laman maksumiehiksi, annetaan heille tuttu turvallinen koulutie ja se oma pieni koulu.
Marja-Leena Leppänen
kaupunginvaltuutettu,
opetuslautakunnan jäsen,
PerusS-naisten pj.
