Populistisessa demokratiassa äänestäjät haluavat äänestää edustajikseen henkilöitä, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin he itse. Usein populistien mainitaan olevan kansankosiskelijoita, eikä sekään ole suoranaisesti väärä tulkinta.

Populismi ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen aate, kuten kapitalismi tai sosialismi, vaan se on aina sidoksissa kulttuuriin ja kansanluonteeseen. Kaikkia kansoja ei voi kosiskella samoin perustein yhtä menestyksekkäästi. Esimerkiksi suomalaisiin vetoaa hyvin pitkälle rehellisyys.

Populismi ei ole vaarallinen ideologia, sillä populisti hallitsee yhdistämällä, ja joskus myös kiihottamalla, kansaa. Jos populisti ei päätöksentekijänä onnistu tai kiihottunut kansa ei tyydyty, on häneen pettyneen yhtenäisen joukon helppo päästä hänestä eroon. Populistisessa demokratiassa vastuulliset ovat paikannettavissa, sillä populismi perustuu läpinäkyvään päätöksentekojärjestelmään, joka mahdollistaa kansansuosion keräämisen, mutta myös sen menettämisen. Populismissa päättäjät ja kansa elävät aidossa vuorovaikutussuhteessa, joten populismin lopputulos riippuu täysin kansallisesta kulttuurista. Kokemuksen perusteella populismi sopii toisiin kulttuureihin paremmin kuin toisiin, aivan kuten demokratiakin.

Populismin vastakohta on elitismi. Elitistisessä demokratiassa äänestäjät äänestävät valtaan henkilöitä, jotka he kokevat ns. asiantuntijoiksi. Elitistisin perustein äänestäjä saattaa ajatella, ettei ole aivan varma jonkun ehdokkaan kaikista mielipiteistä, mutta äänestää häntä, koska hän on niin osaava, taitava tai muuten vain hyvä.

Elitismissä hallitseminen tapahtuu usein hajottamalla. Tämä johtuu siitä, koska elitistipoliitikon mielestä sivistymätön kansa voi äänestää väärin. Siksi elitistisessä demokratiassa luodaan mahdollisimman epäselvä poliittinen järjestelmä, joka täyttää demokratian tunnusmerkit vain muodollisesti. Elitistisessä järjestelmässä kansalaisen on mahdotonta paikantaa, kuka tai ketkä ovat vastuussa mistäkin päätöksestä. Järjestelmä ruokkii itse itseänsä, muuntautumalla yhä vaikeammin hahmotettavaksi.

Ainoaksi äänestysperusteeksi jää lopulta lapsenomainen usko siihen, että äänestettävä ehdokas on osaava, taitava tai muuten vain hyvä. Lopulta huomataan, ettei äänestämisellä ole mitään merkitystä, joten voidaan aivan hyvin siirtyä suoraan täydelliseen byrokratiaan.

Sen takia, että Etelä-Euroopassa asiat ovat miten ovat, meidän ei ole syytä uhrata omaa demokratiaamme EU-byrokratian alttarille. Eurooppaan ei myöskään pidä muodostaa liittovaltiota, sillä Euroopassa on kansoja, mutta ei kansaa. Näin ollen demokratia eli kansanvalta on EU:ssa jo käsitteellisestikin mahdoton rakennelma. EU voi pyrkiä demokratiaan, mutta se palautuu aina byrokratiaan.


Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja
MEP Timo Soinin kotimaan avustaja
Kurikka