Kreikka-jupakka on hämmästyttänyt itse kutakin, myös meitä nuoria. Nyt nähdään, miten helposti Suomen kansaa on vedetty höplästä. Mielestäni nyt on menty aivan liian pitkälle. On aika nostaa kissa pöydälle ja totuudet esiin niin, että jokainen ymmärtää mistä on kyse.
1,6 miljardia euroa on Suomen panos Kreikan velkojen maksamiseksi. Se tarkoittaa 300 euroa per kansalainen, olitpa sitten lapsi, nuori tai aikuinen. Tällä summalla Suomeen olisi voitu perustaa 800 reumasairaalaa, kun nyt viimeinenkin on ajettu alas.
Pahinta on, ettei tämä raha mene Kreikan köyhyydessä ja kurjuudessa eläville kansalaisille. Se menee velkaantuneille pankeille, jotta herrat, jotka ovat niihin sijoittaneet, eivät menettäisi miljoonakorkojaan ja pääomiaan.
Suomessa vanhustenhoito on retuperällä. Kouluja lakkautetaan, luokkakokoja suurennetaan, palvelut siirtyvät suuriin kaupunkeihin rahapulan takia. Nyt en edes minä, pitkällä matematiikalla, osaa ynnätä 1+1. Miten rahaa riittää velkaantuneille pankeille 1,6 miljardia euroa, kun Suomelle ja sen kansalle vain kiristellään kukkaron nyörejä? Vielä sokerina pohjalla itse Paavo Lipponen (Sdp.), joka aikoinaan Suomea innokkaana oli ajamassa Euroopan Unioniin, myönsi, että on varauduttava siihen, ettemme saa kaikkia lainarahojamme takaisin.
Miten käy jo laman riepotteleman Suomen, jos rahaa syydetään minne sattuu? Jotenkin Nälkämaan laulu saa näiden tapahtumien jälkeen aivan uuden sävelen: ”.. Rapparit, ryöstäjät kaiotkaa!/ Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,/ puolesta hengen ja heimon ja maan!”
Minna Partanen
Perussuomalaisten Kainuun piirin Nuorisojaoston sihteeri
