Terveydenhuollossa pyritään eri tavoin sairauksien ennaltaehkäisyyn. Tämä parantaa elämänlaatua ja vähentää kansantaloudessa sairauskustannuksia. Aikuistyypin diabetes on yksi hyvä esimerkki tästä.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisy työpajatoiminnalla on hyvä ja kannatettava ratkaisu. Näissäkin tapauksissa tärkeämpää on ennaltaehkäisy.
Nuorten syrjäytyminen ei ole uusi ilmiö ja tällaisen työttömyyden aikana ei myöskään ole kummallista, että nuorisotyöttömyys lisääntyy. Nuorillahan ei ole sitä työkokemusta, jota työnantaja useimmiten vaatii. Oppisopimuskoulutus on silloin varteenotettava vaihtoehto.
Syytän kuitenkin vallitsevaa peruskoulujärjestelmää. Pisa-tutkimus kohdistui äidinkielen ja matematiikan perustaitojen hallintaan. Koulussa opetetaan paljon muutakin, ja se muu on se mihin pitää puuttua. Jo vuosia sitten osallistuin seminaariin, jossa pohdittiin nuorten syrjäytymistä. Siinäkään ei tuotu esiin peruskoulun mahdollisuuksia ainevalintojen keinoin puuttua ennaltaehkäisevästi tilanteiseen.
Työpajoissa keskitytään kädentaitoja vaativaan osaamiseen, jonka pitäisi selvästi osoittaa päättäjille se, että peruskoulun ainejaossa on korjattavaa. Eli se on liian yksipuolisesti painottunut teoreettiseen ainehallintaan. Kyse on myös taloudellinen. Mikäli oppilaalla on vaikeuksia jo oman äidinkielen oppimisessa, on mielestäni rahan haaskausta vielä englannin kielen lisäksi peruskoulussa tukiopetus- ja erityisopetusmäärärahojen keinoin väkisin opettaa ruotsia.
Järkevämpää olisi antaa oppilaalle pienemmin kustannuksin omaa taipumusta tukevaa opetusta. Vaihtoehtona tulee olla valinta ylimääräisen kielen tai tekstiili, tekninen, kuvataide, musiikki ym. kesken. Jokainen ymmärtää ilman psykologian arvosanoja, että murrosikäiselle joka rakentaa omaa identiteettiään, ei varmaan itsetunnon kehittymisen kannalta ole oikein tuntea olevansa ryhmässä se joka tarvitsee ylimääräistä tukea kun muut pärjäävät omillaan.
Meillä jokaisella on vahvuuksia. Toisilla ehkä enemmän toisilla vähemmän mutta juuri peruskoulun tulee tukea sen oman vahvuuden löytämistä. Jos ei se oma ammatinvalinta tai jatkokoulutuspaikka ole vielä varma niin ne positiiviset oppimiskokemukset koulussa ja harrastuksissa vahvistavat sitä omanarvontuntoa mitä tarvitaan kun vaikeuksia kohdataan. Koulu voi olla juuri se paikka, jossa nuori kokee tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi.
Anita Koivu
perusvaltuutettu