Lupausten toteutumisen merkittävänä esteenä on oma nykyinen poliittinen järjestelmämme ja sen mukanaan tuoma ryhmäkuri. Tämä estää päättäjien eli ihmisten normaalin yhteistyön, kun asioiden eteenpäinviemistä tärkeämmäksi tulee toisten puolueiden aloitteiden vastustaminen. Kautta järjestelmän kunnallistasolta eduskuntaan ”kerätään pisteitä” aloitteista jopa suhteessa omiin puoluetovereihin; tuoko tämä minulle ääniä? Saanko lisää ansiota poliittiseen ansiolistaani?

Surullista tässä on, että kokemani mukaan näistä pisteistä ei välitä kuin toiset poliitikot! Suurin osa kansasta ei todellakaan tiedä tai välitä, mitä todellisia tai edes kuviteltuja ansioita politiikoilla on. Tätä ruokkii voimakkaasti meidän lööppikulttuurimme, joissa huomio kiinnitetään liian usein vain takamuksiin, salarakkaisiin ja kaikkeen jonninjoutavaan. Jos joskus osutaan johonkin oikeasti yhteiskunnallisesti merkittävään, kuten vaalirahasotku, niin yllättäen huomio kiinnitetään muutamiin yksittäisiin henkilöihin, eikä siihen, kuka näillä rahoilla lopulta vallan valtikkaa käsissään pitää.

Poliittinen järjestelmämme tulee olemaan muutosten edessä. Äänestysprosentin ollessa 60% kantturoissa nyt kun vielä äänestämään tottuneet suuret ikäluokat ja vanhemmat ovat mukana, niin mikä lienee äänestysprosentti tällä hetkellä nuorempien ikäpolvien varttuessa? Luuletteko, että he yht’äkkiä alkaisivat uskoa järjestelmään ja äänestää vain siksi että vanhenevat? Pelkään että edessä on demokratian rippeidenkin hautajaiset äänestysprosentin vajotessa niin alas, että ei todellakaan voida enää puhua kansanedustajista.(Eikä tähän ei ole vielä sotkettu EU:ta.)

Mutta; juuri nyt poliittinen järjestelmämme on se mikä on. Ainoa todellinen tapa muuttaa sitä on äänestää ja äänestää toisin! Toinen merkittävä tapa on edustajien sitominen lupauksiin ja aito yhteistyö yli puoluerajojen. Nämä muutokset ovat kansanedustajien mahdollista tehdä. He ovat lainsäätäjiä. Tarvittaisiin uutta ajattelua ja rohkeutta ajatella itse. Toivoisin näkeväni joskus kuntien ja kaupunkien valtuustoja sekä eduskunnan, jossa valituksi tulemisen jälkeen edustajat olisivat vaaliohjelmaansa lukuun ottamatta muutoin päätöksenteossa riippumattomia puolueestaan ja sen yleensä tuntemattomiksi jäävistä taustavaikuttajista.

Nythän kaikkien puolueiden vaaliohjelmat ovat vuosia luvanneet hoitaa vanhukset, lapset, lapsiperheet, syrjäytyneet, maaseudun elinehdot jne. Valtapuolueiden teot eivät havaittavasti ole vastanneet sanoja, muutoinhan kaikki olisi näiltä osin hoidettu ja kunnossa.

Äänestäminen on ainoa tapa saada edes mahdollisuus muutokseen, ehkei nopeaan, mutta väistämättömään. Eli ystävät hyvät, käykää uurnilla!


Marja Hämäläinen,
puh.joht., Etelä-Savon piirin naisten jaosto, PerusÄssät