Jokainen tuskanjako-osa voidaan määrittää osallistujan korporaatiolaskelman mukaiseksi, mihin osallistuminen olisi vapaaehtoista, mutta jonka positiivinen vaikutus auttaisi paitsi siihen osallistuvaa, myös yhteiskuntaa kokonaistaloudellisesti hyödyttäen.

Otan esimerkiksi hyvän ystäväni Markku L:n liiketoimintamallin. Hänen toimialansa on kansanomaisesti ilmaistuna liikkeiden neonvalomainoksiin liittyvät peltityöt, teippaukset ja ulkoimagotyöt. Ennen 90-luvun laman iskemistä hänen firmansa tarjoutui tekemään pieniä alihankintatöitä Wärtsilä-yhtymälle. Siellä todettiin ylimielisesti, ettei heitä kiinnosta niin pienet alihankinnat.

Sitten lama iski, jolloin Markku otti työväkensä neuvotteluun, jossa kertoi kuinka uhanalaisessa tilanteessa firma oli. Henkilökunta jousti ja suostui tekemään töitä tosissaan alennetuin taksoin. Kaikki pienen pienetkin, käytännössä kannattavuudeltaan plus/miinus nolla työt otettiin vastaan ja toimitettiin, näin saatiin työpaikat säilymään.

Ei mennyt kauaakaan, kun Wärtsilän mies oli hattu kourassa Markun ovella anomassa, josko niitä aiemmin hylättyjä alihankintatöitä oltaisiin valmiit tekemään. Markku kuittasi vanhat, ilmoittaen, että hänen väkensä on täystyöllistetty, eikä hän Wärtsilän pikkutilauksia tarvitse. Muutaman kuukauden kuluttua tästä Wärtsilä ajautui konkurssiin.

Suomessa on ennenkuulumatonta leikata palkkoja ja sivukuluja silloin kun kauppa ei käy, teollisuus toimii vajaateholla ja myyntiä pitäisi saada aikaiseksi tuotannon ylläpitämiseksi. Paperiliiton Ahonen oli kovaa poikaa paperimiesten lakkoillessa, mutta ahtaajien lakon koetellessa aneli nöyränä ahtaajia lopettamaan lakkonsa, jotta paperitehtaat pyörisivät.

Eestissä, missä maata on painettu puoliväkisin EU-kuntoon, on palkkoja leikattu. Esimerkiksi Haapsalun kaupunginjohtajan ja muiden virkamiesten palkkoja on leikattu peräti 13%. Alentuneen elintason turvaksi on asetettu 50.000 kruunun sakko, mikäli euroihin siirryttäessä joku nostaa hintoja salakavalasti. Suomessahan euroihin siirryttäessä hinnat pompsahtivat siten, että yksi euro alkoi monesti vastata yhtä markkaa. Nyt sitten ihmetellään miksi Suomi on talousahdingossa. Ahneus kostautuu.

Elvytystä on tehty kovasti velkarahalla, josta on maksettava korkoa. Se on järjetöntä politiikkaa. Poistamalla asumiskustannuksiin liittyvät arvonlisäveroerät kokonaan olisi oikeaoppista elvytystä. Se leikkaisi sosiaalipuolelta vastaavasti asuntotukia poistuneiden arvonlisäveroerien verran.

Poistamalla energiaverot sähköltä kokonaisuudessaan ja puolittamalla polttoainevero yrittäjät saisivat energian kululeikkauksen myötä piristysruiskeen toiminnalleen. Kun vielä yhteisöveroastetta leikattaisiin nykyisestä 26 %:sta EK:n 6 %:n esitystä enemmän, antaisi se ulkomaille oikean signaalin Suomen kasvuhalusta ja yrittämiseen kannustavasta toimintaympäristöstä, mikä herättäisi halua investoida Suomeen.

Nämä toimet mahdollistaisivat palkojen alentamisen elintason kärsimättä, mikä vähentyneinä tuotantokustannuksina lisäisi suomalaisten tuotteiden kilpailukykyä maailmalla. Lisääntynyt kysyntä vähentäisi työttömyyttä oikealla tavalla.

Metsäveron keventäminen oli oikeaoppista toimintaa samoin kuin huhtikuussa voimaan astuva käänteinen arvonlisäverotus, joka vaikuttaa harmaaseen talouteen tulouttaen valtiolle arviolta 80-120 miljoonaa euroa.


Olli Sademies