Afganistanissa ja Tsadissa pidämme satoja miljoonia euroja maksavia sotilaitamme. Panssarit pysäyttävät - jo maksetut – miinat hävitämme kotimaasta ja ostamme tilalle satoja miljoonia euroja maksavan korvaavan järjestelmän - tosi älykästä.

Työvoimapolitiikassa laitamme lisää satoja miljoonia euroja työttömien koulutukseen ja kuvittelemme sitä kautta syntyvän uusia työpaikkoja, mutta emme ymmärrä, että uusia työpaikkoja syntyy vain uusia yrityksiä synnyttämällä ja kasvuyrittäjyyttä tukemalla.

Nyt lainaamme vielä Kreikalle 1,7 miljardia euroa.

Pelottavinta tässä yleisauttamisessa ja typeryydessä on se, että Suomen valtio lainaa rahaa muualta, jotta se voi avustaa muita. Samalla omat kansalaisemme jätetään heitteille. Tämä on - eikä pelkästään näytä - hölmöläisten touhulta.

Vaikka auttaminen ja toisista huolehtiminen on tärkeää, niin jokin raja siinäkin pitää olla. Suomi ei ole kaikkivoipainen. Valtionkin on osattava olla terveellä tavalla itsekäs ja kerrottava, että "nyt riittää", raja tuli vastaan. Pian meille käy kuin autettavalle.

Valtiojohdon on ajateltava myös tulevien sukupolvien selviytymistä. Suomen nykytilannetta kaikkine lähivuosien menoineen arvioitaessa Kreikalle lainaaminen hipoo jo mielenvikaisuutta, jota ei pysty selittämään - saati ymmärtämään. Rahoja ei saada koskaan takaisin.

Suomen valtion ohjaamisessa on selkeä "järjestelmävika" ja "arvovalintavamma". Mikään muu ei selitä nykyistä rahankäyttöä. Näistä Suomen historian "kalleimmista virhevalinnoista" kansalaisemme saavat maksaa vielä sukupolvien ajan.


Veijo Eskelinen
Porvoon Perussuomalaiset