Mitä tulee ikuiseen (lähinnä kokoomuslaisten) levittämään urbaanilegendaan Suomen sosiaaliturvasta, niin lienee syytä kertoa faktat. Syvin köyhyys löytyy yksin asuvien keskuudesta, ei suinkaan lapsiperheistä, kuten asia yleensä esitetään.

Yksin asuvan varattoman toimeentulonormi on pääkaupunkiseudulla 390 euroa, mikä jää käteen vuokran maksun jälkeen. Tämän päälle korvataan lääkärin sairauteen määräämät lääkkeet ja sähkö. Tästä summasta henkilö sitten maksaa ruoan, puhelimen. vaatteet, mahdollisen televisiolupamaksun ja kaiken muun. Jokainen voi laskea, miten tällä summalla pärjäisi. Mainittuihin kuluihin ei ole edes laskettu mitään yllättäviä kuluja.
Nuorena sairastuneilla työkyvyttömyyseläkeläisillä jää noin sata euroa enemmän, mutta usein heillä on lääkemenoja niin paljon, että hekin joutuvat samaan toimeentulonormiin.

Pitkäaikaistyöttömistä löytyy vieläkin esimerkiksi laman uhreiksi joutuneita velkojen takaajia. Yhtiöitten ylin johto kuittaa miljoonaoptiot ja samalla työkyvyttömyyseläkeläisten ja muiden vastaavien ostovoima on tippunut ( eli tiputettu) vauraassa Suomessa 30-40 % 1990-luvun alusta. Tämä ei ole mikään tulkintakysymys, vaan fakta.

Suomessa usein hyväosaisten suulla leimataan ja syyllistetään työttömät ja köyhät laiskoiksi, ammattitaidottomiksi, yhteistyökyvyttömiksi, luonnevikaisiksi tai alkoholisteiksi. Samalla hengenvedolla kerrotaan kuinka hyväosaiset kustantavat köyhien ja muiden vähäosaisten toimeentulon - todella armeliasta hyväosaisten taholta. Nyt vaan tarvitaan tarkennuksia, että kuka on todella antaja ja kuka saaja.

Tällaisia lausahduksia päästävät eivät varmasti ole elämänsä aikana vahingossakaan purreet yritysjohtajien saati sitten pörssiyhtiöitten johtajien kättä - pikemminkin päinvastoin. Johtajien pitkiltä ja leveiltä kestityspöydiltä pudonneet pullanmurut eivät ole varmasti jääneet heiltä eikä taloustoimittajilta huomaamatta. Ilman yhteiskunnan puuttumista asiaan ei pörssiyhtiöiltä varmasti heruisi edes leskelle ropoa saati sitten työttömälle korvausta.

Kuka tahansa voi koska tahansa jäädä työttömäksi joko yrityssaneerauksen, lomautusten tai muun syyn johdosta. Edes taloustoimittajat tai työttömiä ja köyhiä syyllistävät eivät ole tässä suhteessa suojatussa asemassa. Taidamme elää aika samankaltaista elämää kuin mitä Sodomassa elettiin. Enemmistö suomalaisista elää yltäkylläisyydessä samanaikaisesti kun leipäjonot pitenevät entisestään.

Köyhät ja työttömät maksavat köyhyydellään ja työttömyydellään muiden yltäkylläisyydestä. Tulojen tasaus olisi siis vain oikeudenmukaista, vaan perusturvaahan on vain heikennetty suhteessa muiden elintasoon aina 1990-luvun puolivälistä alkaen. Perusturvan taso on nyt sillä tasolla, jolla ei enää inhimillinen elämä ole mahdollista ja joka syrjäyttää sellaisen, jonka toimeentulo on perusturvasta riippuvainen. Työttömien määrä on rajusti enemmän kuin virallinen tilasto ilmoittaa. Luvusta puuttuvat ilmaistöissä olevat, työvoimakoulutuksessa olevat, työttömyysturvan ulkopuolelle potkaistut jne.

Väitetään, että Suomessa olisi työvoimapula ja rahdataan työntekijöitä ulkomailta. Työttömiä pakotetaan ilmaistöihin, mistä he saavat 400 euroa nettona sekä kahdeksan euron päiväkorvauksen, mutta mitään työsuhteeseen kuuluvia etuja he eivät saa. Miksi tilanteesta vaietaan ja työtön syyllistetään työttömyydestään? Tämähän mahdollistaa liian usein epäinhimillisen kohtelun niin viranomaisten kuin ns. työllisten taholta?


Veijo Eskelinen
kaupunginvaltuutettu (PS)
Porvoo