Kun on näinkin selkeät kyllä – ei – mielipiteet asiasta kuin on nykyään Suomessa, olisi syytä harkita arviointitaukoa asian selvittämiseksi. Arviointitauko voisi olla esimerkiksi viiden vuoden mittainen. Sen aikana selvitettäisiin asiaan liittyvää lainsäädäntöä, sosiaalipolitiikkaa, työttömyystilannetta, koulutusta, asumista ja kotouttamista nyt jo maassa oleville maahanmuuttajille. Parannettaisiin myös kantaväestön työllisyystilannetta sekä pienennettäisiin tuloeroja, jotka vain pyrkivät kasvamaan.

Arviointitauon aikana ei uusia maahanmuuttajia otettaisi vastaan.

Mieleen tulee myös se seikka, että onko eroa slummiutumisella sikäli, että missä maassa se tapahtuu? Vastaan kysymykseen saman tien. Ei ole eroa. Kaikissa tapauksissa ihmisen elämä on tosi rajallista ja siitä tilanteesta eroon pääseminen on onnenkantamoisen varassa.

Slummiutumista voivat aiheuttaa mm. pitkittynyt kotouttaminen ja työttömyys, epäsuotuista sosiaalinen asema, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puuttuminen.

Parhain tapa auttaa ihmisiä olisi auttaa heitä heidän omassa maassaan. Maahanmuuttajalla on monessa tapauksessa aivan kaivertava koti-ikävä, joka ei auta uuteen maahan kotouttamisessa.


Hilkka Salonen
Hämeenlinna