Samoinhan oli myös meillä Ylessä ”Repo-radion” aikana. Hyviä toimittajia olivat he, jotka osasivat arvostaa Neuvostoliiton poliittisen järjestelmän hyvyyttä. Siellä saivat oppinsa oikeiden asioiden julkituojina mm. nykyisten vihreiden esiäidit. He edustivat niinä aikoina taistolaiskommunisteja. Sieltä alkoi heidän matkansa vallan kammareihin.

Tänä kesänä mantereinen ilmasto levittäytyi eteläisen Suomen ylle, ja media sai ilmasta uutisia. Lämpöennätyksiä lyötiin ensin lännessä ja lopulta eniten idässä. Sieltähän se kuumuus on peräisin. Mantereisen ja merellisen ilmastotyypin rajamailla syntyy voimakkaita ukkosvyöhykkeitä ja niihin liittyviä syöksyvirtauksia. Ne ovat luonteenomaisia siellä, missä manner- ja meri-ilmasto muualla maapallolla kohtaavat. Metsä uudistui Etelä- ja Keski-Suomessa rajulla tavalla, jota voitaneen verrata Lappia runnelleisiin Manta- ja Maurimyrskyihin.

Tämän kesän tapausta Suomessa voi hyvällä syyllä pitää poikkeuksena, vaikka samanlainen ilmaston äkillinen lämpeneminen tapahtui 20 – 30-luvuilla. Silloin suositeltiin vehnän viljelyä peräti Kittilän Kaukosessa, joka on lähes 100 kilometriä Rovaniemestä pohjoiseen. Tämän kesän lämpöennätyksiä maustoivat alailmakehän koostumuksessa tapahtuneet muutokset.

Itäsuomessa oli sanonta ”idästä pitkät poudat”. Se ilmentää mantereisen säätyypin luonnetta. Pitkiä ja kuumia heinähelteitä oli ennenkin. Silloin niitä ei vain mitattu niin tarkkaan, kuin nyt tehdään tehostetun ilmaston seurannan puitteissa. Suomi sijoittuu mantereisen ja merellisen ilmaston rajalle. Siitä tilanne ei ennustettavissa olevan ajan puitteissa muutu. Sykliset ilmaston vaihtelut ovat tapahtuneet kautta aikojen ja metsät uudistuneet palamalla. Tämän sain havaita erään tutkimuksen tuloksista, joissa todetaan metsäpalojen aiheuttaman hiilikerroksen löytyvän maannoshorisontista koko alueella Kemistä Nuorgamiin lukuun ottamatta Petsikon tunturilta alkavaa lähes puutonta selkosta.


Eelis Pulkkinen