MIELIPITEET
Työelämästä elinvoimaisena eläkkeelle
Elinvoimaisena eläkkeelle pääseminen tulee koko ajan epätodennäköisemmäksi, jos hallituksen kaavailut eläkeiän kasvattamisesta lähemmäs 70-vuoden rajaa toteutuvat. Nähtäväksi jäisi, moniko pääsisi putkesta pois edes hengissä.
Hallitukselle kun ei riitä enää pelkkä selkänahasta repiminen. Nyt vietäisiin lihatkin.
Minä olen sillä kannalla, että noin 40-45-vuoden kokopäivätyökertymän jälkeen ihmisellä tulee olla oikeus siirtyä eläkkeelle tai hän voi jatkaa työn tekemistä, jos niin haluaa.

Määrävuosiin sidottu työelämäkertymä motivoi sekä nuoria että opiskelijoita siirtymään työelämään, jolloin tavoitteet heidän aktivoinnistaan yhteiskunnan hyödyntäväksi osaksi toteutuvat nekin. Lisäksi nuoruusvuosienkin työt nähdään mielekkäinä, kun ne kerryttävät omaa saldoa.

On erittäin tärkeää, että koti-isyys ja -äitiys lasketaan kokopäivätyöhön rinnastettavaksi, kun lapset ovat kotona hoidettavana. Samoin työttömien aktivoituminen kolmannen sektorin toimintaan ja ammattikoulutuksiin voidaan luokitella kertymää kasvattavaksi, jos ansiotyötä ei ole tarjolla.

Määrävuosiin sidottu työelämäkertymä kohdentaa vastuuta itsestä yksilölle, jolloin valituilla ratkaisuilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Terveenä työelämässä

Yhteiskunnan vastuulle tulee tukea ihmisen mahdollisuuksia pysyä työelämässä terveenä ja työkykyisenä. Jo sairauslomien pienikin väheneminen säästää merkittäviä resursseja työelämän käyttöön.

Suomalaisten kansansairaudet ovat erittäin haastava terveydellinen riskitekijä ja ne heikentävät kansalaisten työkykyä ja -halua. Niiden ennaltaehkäisyyn kannattaa siis osoittaa resursseja. Parhaiten se tapahtuu yksilön omaehtoista osallistumista tukemalla ja voidaan toteuttaa verotuksen yhteydessä.

Huomioitavaa on se, että palvelujen lisääntynyt käyttö tuo myös verokertymää takaisin valtiolle ja sillä on palvelusektorin työllisyyttä kohentava vaikutus.

Ihmisen työkyvyn ja -halun eli toimintakykyisyyden ylläpitämistä edistää mielenvireys, joka syntyy elämän mielekkyyden kokemisesta. Kulttuuri- ja liikuntaharrastuksista onkin saatava osittain verovähennyskelpoisia. Esim. polkupyörällä tehdyistä työmatkoista on saatava korkeampi työmatkahyvitys ja jalkaisin tehdyt työmatkat on saatava työmatkahyvityksen piiriin. Ympärivuotinen työmatkaliikunta vaatii hyvät ja monipuoliset liikuntavälineet, joten verovähennyksen kasvattaminen on jo siten perusteltua.

Terve sielu terveessä ruumiissa on myös kansantaloudellisesti kannattava sijoitus, jolla mahdollistetaan nykyistä parempaa resurssien käyttöä työelämässä.


Mikki Nieminen
Karkkila

Julkaistu 07.09.2010 klo 08:50