Tämä tarkoittaa sitä, että varusmiespalveluksen aikaa ei lyhennetä vaan päinvastoin sitä pidennetään valikoidusti esim. 1,5 – 2 -vuotiseksi koulutukseksi, jonka aikana varusmies, jolla ei ole ammatillista tutkintoa, voi halutessaan suorittaa sellaisen varusmiespalveluksensa aikana. Sotilaallinen koulutus jäisi tällöin esim. 180 vrk:n mittaiseksi ja ammatillinen peruskoulutus jatkaisi siitä.

Moni suomalainen nuori mies ei pääse tai lähde jatko-opiskeluihin peruskoulun jälkeen. Osa käy armeijan, osa keskeyttää, valitsee muita reittejä tai jättää kaiken käymättä. Yksi syy lähes vapaaehtoiseen syrjäytymiseen voi olla taloudellisen epävarmuuden synnyttämä tulevaisuuden näköalattomuus.

Ennen täysi-ikäisyyttä tehtyjen valintojen vaikutukset alkavat tuntua armeijan kynnyksellä ja itsenäisen elämän haltuunotto ei ole itsestäänselvyys. Puolustusvoimat kuitenkin pystyisivät luomaan varusmiehille sellaiset palvelus- ja koulutusolosuhteet, joissa perusturvallisuus asunnon, ruoan ja rajojen suhteen ovat olemassa.
Varusmiespalvelus voitaisiin siis rakentaa henkilökohtaisella opintosuunnitelmalla sellaiseksi kokonaisuudeksi, että se palvelisi yhteiskuntaa syrjäytymisen ehkäisevänä ja nähtäisiin yksilötasolla mielekkäänä suorittaa loppuun asti.


Mikki Nieminen
Karkkila