Tähän alkuun hieman faktaa. Jokainen historiankirjansa lukenut tietää, että rauha ei ole pysyvä asiantila. Pitkä rauhanaika tuo helposti sen käsityksen, että ihminen olisi vihdoinkin jo viisastunut ja tappamisen sijaan halaisi lajitoveriaan, tai ylipäätänsä sopisi konflikteista sovinnollisesti ja älyllisesti ilman vihaa, katkeruutta tai jopa välinpitämättömyyttä. Historia on opettanut, että mikäli jollekin alueelle muodostuu valtatyhjiö, se tulee luonnostaan täyttymään. Joku pikkunapoleon tai -hitler katsoo karttaa ja toteaa, että on aika ottaa tuokin alue suojelukseensa.

Suomellakaan ei ole vaihtoehtoa olla ilman uskottavaa maanpuolustusta. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi kyetä torjumaan täysimittaisesti esim. Venäjän armeija totaalisessa sodassa. Armeijamme ainoa tarkoitus on tehdä suurvaltapoliittisissa laskelmissa Suomeksi kutsuttu maa-alue niin kalliiksi valloittaa, ettei mahdollinen hyökkääjä viitsi lähteä sitä tekemään.

Viimeisin suuri taistelumme nosti valloituksen hinnan Neuvostoliitolle niin korkeaksi, että vaatimukset ehdottomasta antautumisesta muuttuivat rauhanneuvotteluiksi. Ja niitten saavutuksena yhteiskuntamme pystyi kehittymään länsimaiseksi demokratiaksi. Tali-Ihantalan kovat torjuntataistelut nostivat maamme miehittämisen hinnan niin korkeaksi, että Stalin siirsi katseen muualle.

Kaikessa armeijakeskustelussa meidän pitää aina muistaa geopoliittinen asemamme. Olemme aina olleet merkittävän sotahistorian omaavan suurvallan rajanaapuri, joka ei jaa kanssamme samanlaisia demokraattisia ja ihmisoikeudellisia arvoja ja jossa ollaan ylpeitä omasta suurvaltahistoriasta. Tilannettamme verrataan mielellään Ruotsiin, mutta täytyy muistaa, että länsinaapurin geopoliittinen asema on kokonaan toisenlainen.
Maailma on muuttunut dramaattisesti toisenlaiseksi, mikäli meitä uhataan mistään muusta suunnasta kuin idästä. En tarkoita, että Venäjän federaatio nyt päättäisi vaan sotia kanssamme, mutta riskejä tulevaisuudessa on - varsinkin kun muistetaan, että viimeisestä sodasta on vasta 66 vuotta.

Armeijamme uudistamisen yhteydessä kenraaleilla ja sotilastutkijoilla on parhaimmat näkökulmat siihen, minkälainen maanpuolustus meillä pitäisi olla. Mielestäni koko Suomen kattava puolustaminen on maanpuolustuksen lähtökohta ja se vaatii suhteellisen suuren reservin eli sodan ajan joukon.

Näen yleisen asevelvollisuuden edelleen tarpeellisena. Ei voi olla mahdollista, että sodan syttyessä kysyttäisiin jokaiselta haluaako hän ase kädessä olla maata puolustamassa vai pelailla pelikonsolia kotirintamalla.

Sotaleikit kun lakkaavat olemasta leikkiä siinä vaiheessa, kun rajan yli tunkeutuu vieraan valtion armeija polttamaan ja ryöstämään kotejamme tai raiskaamaan ja tappamaan läheisiämme. Sota ei ole kaunista. Armeija on sitä varten, että sotaa ei tulisi.


Veijo Eskelinen
ylivääpeli res
maanpuolustusaktiivi
Porvoo