Urpilaiselle on jäänyt myös epäselväksi Perussuomalaisten resepti työllisyyteen ja talouden parantamiseen ja hän perääkin vaihtoehtoja; ”Niitä pitäisi jo tulla”.

Vaikeaa on, täytyy myöntää. Puoluejohtaja Urpilainen taitaa olla sen verran nuori tulokas, että ei ehkä muista, mitä Suomen hallitus sai aikaan SDP:n Tarja Filatovin ollessa työministerinä. Filatovin johdollahan lanseerattiin Suomessa vuonna 2005 ajatus vastikkeellisesta työmarkkinatuesta. Se otettiin käyttöön vuoden 2006 alusta ja näin luotiin mahdollisuus pitkäaikaistyöttömiä hyväksi käyttäville harmaan talouden markkinoille.

Hienostuneesti puhuttiin työllistämistoimenpiteistä ja työttömien syrjäytymisen ehkäisemisestä. Pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi kehitettiin esim. työllistämisseteli, joka kourassa työtön sitten passitettiin työtä hakemaan – jos ei työpaikka muuten irronnut. Tämä tarkoitti, että työnantaja, joka palkkasi pitkäaikaistyöttömän esim. puoleksi vuodeksi, sai työvoimahallinnolta palkkatukea noin 1000 €/kk. Jos työpaikka ei tälläkään konstilla irronnut, oli työttömällä vielä mahdollisuus ns. työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun. Se ei maksanut työnantajalle mitään. Työvoimahallinto maksoi jopa työllistettävän työnantajavakuutukset. Pitkäaikaistyöttömäksi luokiteltu työntekijä puolestaan sai työstään palkaksi työttömyyspäivärähan (tuohon aikaan alle 24 €/pv) miinus verot sekä sen päälle 8 €/pv verotonta ylläpitokorvausta.

Aiemmasta työurasta, osaamisesta, iästä ja koulutuksesta riippumatta pitkäaikaistyöttömät olivat samalla viivalla. Heidät oli nöyryytetty hakemaan ja laitettu tekemään töitä n. 4 euron tuntipalkalla aikana, jolloin minimipalkat Suomessa olivat jo 7,5 – 8 euroa/tunti.

Työllistämistoimilla ajettiin käärme pyssyyn; työttömät ilmaiseksi työvoimaksi. Nyt menossa olevalla hallituskaudella Suomeen piti syntyä 100 000 uutta työpaikkaa. Syntyikin sen verran lisää työttömiä. Tarve luo kysyntää – siis siitä ilmaisesta työvoimasta. Sitä käyttävät niin yksityiset yritykset kuin kunnat, kaupungit ja valtiokin. Ja huom! Valtio maksaa.

Urpilaisen mukaan harmaan talouden kokonaismenetykset valtiolle ovat vähintään 4 – 5 miljardia euroa. Minua kiinnostaa, millaisen osan tuosta menetyksestä muodostaa työvoimahallinnon tuki- ja tempputyöllistäminen sekä minkä verran se vääristää kilpailua työpaikoista?

Montako työtöntä tekee Suomessa töitä alipalkattuna työmarkkinatuella saadakseen edes sen vähäisen toimeentulon? Millaisen osan bruttokansantuotteesta ja menetetyistä verotuloista tämä joukko muodostaa?
Paljonko verojen menetys on euroissa? Paljonko työttömien harmaan joukon työllistämis-byrokratia maksaa? Tässä muutama kysymys, mistä voisi lähteä liikkeelle.

Ensin on saatava faktat selville. Kun nykytilanne ja turhat rahanreiät selviävät, päästään tekemään kauas kantavia ja kokonaisuutta hyödyttäviä ratkaisuja. Se on selvää, että työstä pitää maksaa siitä kuuluva palkka.

Urpilainen unelmoi (Ilkka 2.10.) ”hyytyvästä perussuomalaisesta”, mutta täältä me tulemme, emmekä ole yksin – me Perussuomalaiset.


Anneli Manninen
diplomi-insinööri
kaupunginvaltuutettu (ps.)
eduskuntavaaliehdokas
Seinäjoki