Keskustelut ovat mediassa menneet pääosin kokeilua puolustaen ja kritiikin esittäjiä kurittaen. Kansalaisten ja eri työntekijäryhmien kasvava kritiikki kuitataan epäasialliseksi, kuten on käynyt Kajaanin terveysasemaa koskeneissa lehtikirjoituksissa.

Hallinto ei edelleenkään osaa kuunnella kritiikin sisältöjä, vaan siirretään keskustelu henkilöihin ja onko mahdollisesti loukattu hallinnon henkilöiden kunniaa. Hallinto on koko kokeilun ajan ihmetellyt kansalaisten kritiikkiä ja siihen on etsitty syitä vain kansalaisten ja työntekijöiden suunnasta.

Oikeasti voisi joskus aloittaa pohtimisen, tehtiinkö suunnitelma ja liikkeellelähtö liian nopeasti? Lähdettiinkö liikkeelle kansalaisia kuullen? Oikeasti kuunnellen, ei vain valmiita suunnitelmia pöytään lyöden. Esimerkkeinä voinee mainita kokeilun alkuvaiheessa Vuolijoen ja Ristijärven kansalaisten nousemisen vastarintaan. Nyt olemme menossa toisessa vaiheessa ja esimerkkeinä ovat Hyrynsalmi ja Puolanka. Vaala kuuluu myös tähän joukkoon, vaikkakin se on alun alkaen lähtenyt suuntautumaan Oulun suuntaan. Jokaisessa tapauksessa kyse on samasta asiasta, palveluverkon alasajosta reuna-alueilta ja ihmisten kuulemisesta. Viime aikoina on puhuttu paljon lukioverkosta, mutta mielestäni tärkein on tällä hetkellä terveys-, vanhus- ja vammaispalvelujen verkosto ja myös mielenterveyspalvelut.

Jokainen vuosi keskustelut seuraavan vuoden budjeteista alkavat pohdinnoilla, kuinka paljon Kainuun kunnat ovat valmiita satsaamaan toimiviin palveluihin. Näin tapahtui tänäkin vuonna ja nyt on linjaukset saatu.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on jo pitkin vuotta viilannut ja höylännyt tuottamiaan palveluja ja edelleenkin budjetti on auki yli kuusi miljoonaa euroa. Mikäli sitä ei saada kurotuksi umpeen, on seuraavana vuorossa rajuja supistuksia. Supistukset koskettavat jo nyt kaikkia ryhmiä, seuraavaksi on puututtava palveluihin ja missä niitä tuotetaan. Käytännössä maksumiehiksi palveluverkon alasajossa joutuvat syrjäalueet. Toisena maksajana ovat jäljelle jääneet toimipaikat, kuten Kajaanin pääterveysasema. Säästöjen nimissä henkilöstö nääntyy ja muualla palvelut vain päättyvät. Olemme säästämässä palvelut kokonaan maakunnasta.

Nyt tilanne on se, että vastuu palveluista kuuluu maakunnalle, mutta rahoituksen tason määrittävät kunnat. Nykyisellä mallilla kunnat ovat petranneet erittäin hyvin toimintojaan ja talous on nyt suurimmalla osalla kunnossa. Kunnat pitävät olemassa olevia rakenteitaan ydintoimintoina ja haluavat sosiaali- ja terveydenhuollon toimivan pelkällä ilmalla. Yhtä aikaa kuntapäättäjien sanoma on, että kuntalaiset eivät saa riittävästi palveluja maakunnalta. Kuntapäättäjät ilakoivat Kainuun hallintokokeilun tuloksista ja käyvät mielellään hakemassa kunniaa eri tahoilta. Tunnen joskus skitsofrenian oireita asian suhteen.

Nyt viimeistään on kuntapäättäjien linjattava ja kerrottava omille kuntalaisille, mitä palveluja he haluavat maakunnan sosiaali- ja terveystoimen alueellaan tuottavan tai lakkauttavan. Mitä terveyspalveluja ei enää tarvita, mitä vanhustenhuollonpalveluja ei tarvita? Lyödäänkö jonkin kunnan mielenterveyspalvelujen paikat kokonaan kiinni? Tarvitseeko Sotkamo terveyskeskusta, koska Kajaani on niin lähellä?

Toisena asiana kunnat voisivat yhdistää omia tehtäviään, jos eivät ole valmiita kuntaliitoksiin. Olen aina ottanut esimerkiksi Ylä-Kainuun alueen. Alueella on vähemmän väkeä kuin oli Suomussalmella enimmillään. Silti joka kunnassa toimii koko politiikan kirjo luottamusmiehineen kaikkineen. Johtajia on näissä kolmessa kunnassa, Puolanka, Hyrynsalmi, Suomussalmi, kolme kappaletta jokaista lajia. Samoin kunnissa on suuria komeita kunnanvirastoja, joiden ylläpito maksaa maltaita. Kaikilta on siirtynyt valtaosin tuottamisvastuista noin 61 % maakunnalle, silti kunnanjohtajat saavat edelleenkin yhtä isoa palkkaa kuin ennen. Paljonko kuntalaisille tuottaa hyvinvointia valtavat kiinteistöt ja useiden päällekkäisten johtajien palkkaus? Säästöjä saataisiin aikaan useiden kuntien yhteisillä valtuustoilla. Ylä-Kainuussa riittäisi jatkossa 35 valtuutettua tehtävien hoitamiseen ja yksi kunnanjohtaja. Tiivistettynä sanoma on, kuntien tehtävänä on huolehtia kuntalaisistaan, ei kunnantalojen seinistä, eikä turhista luottamusmiesorganisaatioiden jäännöksistä.

Nyt on tehtävä päätöksiä erityisesti siksi, että jos Kainuun hallintokokeilu päättyy esimerkiksi Puolangan siirtymiseen muualle. Olemassa olevien rakenteiden alasajo ennen kokeilun päättymistä, voi vaurioittaa koko maakunnan palveluverkkoa peruuntumattomasti. Palvelujen alasajo niistä kunnista, jotka voivat siirtyä muualle, ei varmasti ole enää palautettavissa muuton jälkeenkään.

Palvelurakenteeseen ja palveluihin liittyvät asiat on selvitettävä kansalaisille ennen mitään tulevaa päätöksentekoa. Kansalaiskuuleminen on nostettava erityisasemaan laajassa maakunnassa. Ilman sitä maakunnan asukkaat eivät löydä yhteistä maakunnallista ajattelua.

Kansalaiskeskustelua odotellen


Yrjö Puurunen
Perussuomalainen eduskuntavaaliehdokas
Kainuun maakuntavaltuuston ja
sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen