Nyt on edessä aika, jolloin ikääntyneiden määrä on suhteessa muuhun väestöön melkoisen korkea ja palvelurakennemuutoksia sorvataan kunnissa. Liian helposti ajatellaan lyhytnäköisesti, eikä paneuduta asioissa kokonaisuuksiin. Pois palvelua sieltä ja täältä, siinä on olevinaan ratkaisu.

Nyt jo on monia vanhuksia, joilta on mahdollisimman onnelliset vanhuusvuodet leikattu säästösyistä pois, pidetään hengissä, mutta ei elämässä mukana. Laitoshoidossa on paljon korjattavaa ja toivottavaa olisi, että laitokseen joutumista voitaisiin mahdollisimman paljon siirtää tai välttää.

Palvelutalot ovat tämän ajan ”hittituote” siinä mielessä, että niistä puhutaan, kuin ne olisivat se ainoa vaihtoehto. Toki monelle on, mutta senhän tiedämme, ettei mikään halpa vaihtoehto, lähes kaikki moneltakin menee, jos edes tarpeellisiin palveluihin riittääkään. Kaikki eivät edes haluaisi palvelutaloihin, mutta ei ole tarjolla riittävästi muita esteettömiä asumisvaihtoehtoja. Rahastamisenkin makua tuntuu olevan palvelutalojen toiminnassa, joku kenties hyötyy.

Mielestäni olisi järkevää kehittää kaupunkien vuokra-asuntokantoja siten, että sopivaa tarjontaa löytyisi ikääntyville ihmisille, kaikki kun eivät asuntoja omista eivätkä osta. Siis palveluasumisen tarvetta voitaisiin huomattavasti vähentää, tai ainakin myöhäistää, jos tavallisten vuokra-asuntojen tuotannossa huomioitaisiin ikääntyvien määrän jyrkkä nousu.

Esteettömään kulkuun on kiinnitetty huomiota julkisten tilojen osalta, esteettömästä tiedonsaannista puhutaan ja katujen suunnitteluun esteettömyys kuuluu. Näissäkään asioissa esteettömyys ei aina riittävästi toteudu, mutta asia on sentään esillä. Asuminen on jokapäiväistä, mutta esteettömyys ei ole asumisessa toteutunut. Vuokra-asuminen kerrostaloissa edellyttää monille ikääntyville hissin olemassaoloa, mutta kun kulkeminen vaikeutuu, tarvitaan tilavaa hissiä, helposti avattavia ovia,  kynnyksettömiä asuntoja, helppokulkuisia pihoja. Palvelut olisi suotavaa olla lähellä, jotta oma aktiivisuus liikkumisen osalta säilyy.

Oma yksityinen elämä olisi monelle sitä, mikä antaisi sen onnellisen vanhuuden, mutta siihen pääsemiseksi tarvitaan poliittista tahtoa. Kuntien vuokrataloissa olisi ensitilassa tehtävä esteettömyyskartoitus, sillä vanhuksille tarkoitetuissakin vuokrataloissa on ongelmia esteettömyyden suhteen. Eipä se kovin kauan kestä, kun ikääntynyt jää asuntonsa vangiksi ja raihnaistuu, jos hissi ja ovet estävät rollaattorilla tai muulla apuvälineellä ulos asti selviytymisen. Uudet talot tulisi rakentaa sellaisiksi, missä aktiivinen elämä on mahdollista mahdollisimman pitkään.


Anne Lempinen
Lohja