Kansojenvälisen kanssakäymisen muotojahan ovat olleet kautta aikojen joko sotiminen tai kaupankäynti. Viimeksi mainittu on rauhanomaista ja on se hyvin paljon vesitse tapahtuvaa suurempien tavaraerien siirtämisen mahdollisuuden vuoksi. Koska itäpuolellamme on laaja manner, tuo kaupankäynti on rajoittunut menneinä aikoina kevyisiin tuotteisiin.

Tuohon Suomenlahden perukkaan perusti aikoinaan kolmisensataa vuotta sitten Pietari Suuri nykyisen Pietarin kaupungin suolle Väinäjoen varteen. Siitä aukesi meritie kaupankäyntiin. Suojaksi perustettiin Kronstadin linnoitus. Tätä merelle pääsyn funktiota on sitten naapuri yrittänyt kompensoida tavalla jos toisella. Ja muistettakoon tässä yhteydessä NL:n vaatimuksia ennen talvisotaa. Jos joku osoittaa kartalta vaikkapa Muurmanskia tai Mustaa merta, niin kannattaa jatkaa ajatuksen kulkua. Entä tämä päivä!

Muurmansk on edelleen paikallaan, vaikka Luoteisväylän on kulkenut jo suomalainenkin alus. Ja Turkki on edelleen Bosborin salmen molemmin puolin. Suomenlahden perukka on niin tukossa ettei uutta sinne mahdu.

Sotimallako asiaan korjausta ja missä? Ei! Tarjotaaan ystävän kättä.

Mitä Venäjällä on kaupan? Jopa Katainen on todennut Venäjän raaka-aineiden suurvallaksi. On öljyä, kaasua, malmeja ja vaikkapa puutavaraa, jota meillekin rahdataan kuorma-autoilla. Se puutavara joko vain hakattuina tai esim. sahatavaraksi jalostettuna on juuri Suomi-neidon vyötärön paikkeilla tuolla rajan takana.

Tiedän lehtien kertomana suunnitelmasta Kuolan malmien tuomisesta Kemiin laivattavaksi Rovaniemi, Kemijärvi, Salla, Kantalahti radan kautta. Ouluhan tuota kuuluu jo havittelevan aikoen jo rakentaa malmilastauslaiturin. Lappi kuuluu havittelevan kahden tuhannen miljoonan investointeja matkailuun. Pietari, Lappeenranta ja Savonlinna puuhaavat matkailuyhteistyötä ja kuuluu Kuusamokin pyrkivän osingoille. Ja matkailijavirtojen arvellaan tulevan tuolta Kaukoidästä.

Mitä tarjoaa tai voisi tarjota Pohjois-Karjala, Kainuu, Pohjois-Savo, Pohjois-Pohjanmaan eteläosat ja vieläpä osittain Keski-Pohjanmaa ja Keski-Suomen pohjoisosat? Tarjottavaa toki olisi, mutta miten se saadaan tarjolle ja miten kuluttajat - matkailijat paikan päälle?

Lentäen ne tulevat Pietariin, mutta sitten tarvitaan junakyytiä ja sitä ei ole. Ei ole junakyytiä tavaroillekaan meren rantaan. Ja minne sitten lastattavaksi?

Perämerellä on satamia Röyttä, Ajos, Oulun satamat, Lapaluoto ja Kalajoella Rahja. Viimeksi mainittu on koko meren paras luonnonsatama. Mutta miksi se on niin vaatimattomassa käytössä? Ei ole rataa, vaikka Ylivieskasta olisi vain kolmisenkymmentä kilometriä hiekkakangasta. Iisalmesta pääsee pienen mutkan kautta Nurmekseen ja ei tuo väli olisi kovin pitkä uudelle radalle. Lieksasta rajalle lienee myös vain muutama kymmenen kilometriä ja rajan takana rata tulee noin kymmenen kilometrin päähän rajasta. Tarjotaan itänaapurille tavaroiden kauttakulkua - ne eivät edes saastuta - ja tokihan he maksavat sekä vuokraa tiestä ja vieläpä tullia.

Samoja ratoja myöten kulkisi myös turistivirrat ja poimiminen radan vaikutuksesta kohteisiin olisi yksinkertaista. Tietysti yksi pieni asia olisi otettava käsittelyyn - ruotsinkielen opiskelun lisääminen? Jos vielä vähän jatketaan ajatuksen juoksua, niin jos Rahjaan tulisi laivoja hakemaan lastia, niin ei ne tänä päivänä tule tyhjänä kuten vaikkapa viisi- kuusi ja seitsemänkymmenluvulla Lapaluodosta puutavaraa hakeneet, joiden täyttämisessä minäkin olen ollut ammattimies. Ja pienenä ajatuksenpoikasena vain se, mitä tuo rata tuottaisi koko em. alueen elinkeinoelämälle? Kyllä sen huomioisi omakin elinkeinoelämä, mistä kenkä puristaa.

Hyvä lukija! Kaikki edellä oleva on yksityistä pohdiskelua ja ideat eivät ole patentoituja. Saa käydä kimppuun. Tiedän, että jos niistä jotain tulee toteutettavaksi, en ole sitä näkemässä, sillä ymmärrän senkin ettei tänne ole kukaan jäänyt - ei edes Kekkonen. Ja mukaani en saa!


Rainer Kyyrönen